tiistai 9. joulukuuta 2014

Vegaani ja sekasyöjä samassa joulupöydässä


Joulu saapuu ja sitä myöten lähestyy sianpyllynsyömisen aikakausi. Kasvissyöjälle ja vegaanille joulun eläintuotteilla mässäilyn hehkutus ei useinkaan ole vuoden kohokohta. Monia henkilöitä ahdistaa jo valmiiksi ajatus siitä, että jouluaatto pitää viettää muuten niin ihanien ihmisten seurassa, mutta muiden elollisten olentojen syömistä seuraten. Itselläni on sikäli kiva tilanne, että vaikka perheeni kanssa joulut eivät olekaan vegaanisia, niin mahdollisuuksien mukaan monet ruoat tehdään vegaanisina eikä kinkunsyönnistä juurikaan puhuta. Siitä huolimatta olen nyt aikuisena ottanut oikeudekseni olla välillä viettämättä joulua ollenkaan. Esimerkiksi nyt tulevana jouluna saan viettää aikaa ihanassa vegaanikuplassa tärkeiden ihmisten ja muiden eläinten kanssa.

Tässä joulupöytään muutama toimintavinkki, joiden avulla ehkä saatetaan välttää pahimmat mielenpahoittamiset puolin ja toisin.


Vegaaniruoka maistuu kaikille

Monet perinteiset jouluruoat on mahdollista valmistaa ilman eläinperäisiä tuotteita ilman, että kukaan huomaa eroa. Kaurakermalla saa ihanaa täyteläisyyttä ja rasvaisuutta laatikoihin. Miksi siis tehdä väkisin esimerkiksi lanttu- ja porkkanalaatikoista vegaaniset ja epävegaaniset versiot, kun vähemmällä vaivalla voisi tehdä kaikille sopivaa ruokaa? Jälkiruokaosasto on vieläkin helpompi toteuttaa vegaanisena ilman, että kenenkään tarvitsee nurista, sillä reseptejä löytyy valtavasti ja valmiitakin tuotteita löytyy vaikka mitä. On myös kannatettavaa keksiä ihan uusia, yhteisiä jouluherkkuja, jotka sopivat kaikille.

Jos vegaanille on omat laatikot ja rosollit ja sekasyöjille omansa, se konkretisoi sitä erillisyyden tunnetta, jota eri ruokavalioita noudattavat henkilöt saattavat tuntea. Jos taas kaikki voivat lusikoida laatikoita samoista kulhoista,  kuuluvat kaikki samaan porukkaan. Uteliaat mutta vaivaannuttavat lautasentuijottelut ja usein kysytyt kysymykset vegaanin ruoasta jäävät samalla automaattisesti pois, koska jokainen voi tarkistaa makuasiat sieltä omalta lautaselta.


Ruoat kannattaa kattaa muualle kuin ruokapöytään

Lihanpalat ja kalat vadeissa ovat ihan oikeiden eläinten osia, eikä kasvissyöjä välttämättä halua katsella niitä jouluateriaa syödessään. Ruoat kannattaakin kattaa ihan muualle kuin juuri siihen kasvissyöjän nenän alle. Tämä on myös käytännöllistä, sillä ruokapöytä rauhoittuu näin syömiseen ja seurusteluun, kun pöydässä istuvien ei tarvitse kurkotella ja ojennella kippoja toisilleen. Ruokapöytä myös ehkä näyttää nätimmältä, kun siihen voi asetella esimerkiksi kukkia ja olkipukkeja ruokapatojen sijasta.


Ruoan alkuperästä ei kannata puhua ruokapöydässä

Vegaanilla on ihan oikeasti hyvä syy olla vegaani. Se ei ole erilaisuuden tavoittelua, itsensä jalustalle nostamista, kaupunkilaisuutta tai nirsoilua. Sikojen, lehmien, kanojen, kalkkunoiden, lampaiden, kalojen ja muiden eläinten kohtelu on sekä eläinsuojelullisesti että eläinten oikeuksien näkökulmasta hyvin monin tavoin ongelmallista.

Ruokapöytä ei ole tälle keskustelulle kuitenkaan oikea paikka. Et välttämättä ole valmis ottamaan vastaan tietoa eläinten kärsimyksestä tai eläintuotannon ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, jos samalla hetkellä viet haarukalla lihaa suuhusi. Saattaa olla, että koska et halua olla osallisena moisiin kauheuksiin, et usko niiden edes pitävän paikkaansa. Sama pätee tietysti myös niinkin päin, että vegaanin ei kannata tuossa tilanteessa aloittaa keskustelua eläintuotannosta, vaikka se naapurilautasen kinkkusiivu kovasti harmittaisikin. Ruoasta ja sen alkuperästä saa tietysti puhua, mutta se kannattaa tehdä puolueettomalla maaperällä eli jossakin muualla kuin ruokapöydässä.

Jos puheenaiheet liikkuvat alueille, joista jollekulle tulee paha mieli, on ihan ookoo mainita siitä kohteliaasti tai kääntää puheenaiheet huomaamattomasti muualle. Sensitiivisyys muita ihmisiä kohtaan on kovin kiva asia myös jouluna.


Ruokavitsit on hyvä jättää kertomatta

Huumori on ihan kamalan tärkeä asia, mutta kaikkia omaan päähän putkahtaneita nokkeluuksia ei ole pakko sanoa ääneen. Tämä koskee niin ruokapöydän hassunhauskaa vegaania, jolla on mielessään naseva lausahdus sikaloiden ja keskitysleirien yhtäläisyyksistä kuin sitä höpönassua sekasyöjääkin, jolla on sopimus pupun kanssa. Ylipäätään huumorissa pitäisi lähtökohtaisesti olla kyse siitä, että nauretaan yhdessä kivoille asioille eikä että nauretaan yhdessä jollekulle pöydässä istuvalle.


Rennosti ottaminen on tärkeää

Ihmisillä on usein ihan kamalasti odotuksia joulusta. Odotetaan, että kaikki saavat mahtavia ja juuri sopivia lahjoja, ruoka on tajunnanräjäyttävää ja kaikilla on ihanaa yhdessä. Valitettavasti taitaa olla niin, että sitä varmemmin harmittaa, mitä enemmän on odotuksia. Jos nyt kuitenkin mietittäisiin, että mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja millä asioilla ei ole niin kauheasti väliä, niin joulukin sujunee mukavammin ja stressittömämmin. Ihan lopuksi kannattaa pitää mielessä, että jouluaatto on kuitenkin vain yksi päivä vuodesta, joten jos se menee syystä tai toisesta pieleen, niin on tosi monta muuta kivaa päivää, jotka viettää iloisesti.


On hyvä suunnitella ja valmistautua etukäteen

Ei kannata olettaa, että juhlien valmistelijat tietäisivät, mitä vegaanit syövät tai eivät syö. Ei siis ole oikein loukkaantua ja käyttäytyä ikävästi, jos sekasyöjäperheen joulupöydästä ei löydykään yllättäen pöytään istahtavalle vegaanille mitään muuta ruokaa kuin keitettyjä perunoita ja tölkkiherneitä. Sama koskee kaikkea muutakin tässä listattua. Jos et ole kertonut kenellekään, että sinulle tulee paha mieli eläinten syömisestä, et voi olettaa, että kaikki sen automaattisesti ymmärtäisivät. Moni tuntuu vähän pelkäävän sitä, että omasta ruokavaliosta puhuminen etukäteen aiheuttaa kiusallisia tilanteita itse juhlissa. Itse uskon, että kiusallisempaa on siellä juhlissa alkaa selvitellä, että mitäs se vegaani söikään ja mistä ihmeestä olikaan ylipäätään kyse.


Toivotan kaikille lukijoille ja sattumalta tänne päätyneille lempeää joulun aikaa, miten ikinä sitten sitä vietättekään!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Kikherne-peruna-tomaattikeitto


Keittelin keittoa, ja siitä tuli hyvää! Sopivasti tulista ja tuhtia. Keiton kaveriksi tein pikakrutonkeja leivänpaahtimessa: Paahda ruisleipäsiivut, anna niiden jäähtyä eli kuivahtaa ja pilko ne sitten suupaloiksi.

Kikherne-peruna-tomaattikeitto (nälästä riippuen 2–4:lle)
  • 3 keskikokoista perunaa
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 5 dl keitettyjä kikherneitä
  • 8 dl vettä
  • 1 tl kasvisfondia tai kasvisliemijauhetta
  • 1/4 tl mustapippurirouhetta
  • 1/8 tl cayennepippuria
  • 1/2 tl timjamia
  • 1/2 tl meiramia
  • 1 dl (100 g) tomaattipyrettä
  1. Kuori perunat, sipulit ja valkosipulinkynsi. Leikkaa pieniksi lohkoiksi.
  2. Laita perunat, sipulit, valkosipuli, kikherneet, vesi, kasvisfondi, mustapippuri, cayenne, timjami ja meirami kattilaan ja laita levy päälle. Kun vesi kiehuu, vähennä lämpö kolmasosaan ja keitä, kunnes perunat ovat kypsiä eli n. 14 minuuttia.
  3. Lisää keiton sekaan tomaattipyre ja soseuta keitto. Maista ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu.
  4. Tarjoile pikaruiskrutonkien kera.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Suolaisen hapan tölkkiartisokkalevite


[Tähän väliin piti kirjoittaa jonkinlaista tekstin tynkää siitä, että olen lihonut kovasti, mutta en sitten jaksanutkaan. Piti myös kirjoittaa vähän siitä, että välttelen toistaiseksi lisättyä rasvaa eli jätän leivät voitelematta margariinilla enkä paista asioita öljyssä, koska tiedän lihottaneeni itseni syömällä liikaa rasvaa. Ja tiedän sen siitä, että en syö mitenkään erityisen valtavia määriä ruokaa, mutta tykkään lisätä siihen valtavia määriä rasvaa. En ole siis millään rasvattomalla dieetillä, mutta yritän nyt hieman kuitenkin saattaa rasvankäyttöäni järkevämmälle tasolle.]

Minun vähän niin kuin piti keksiä itselleni semmoinen levite, jota voi laittaa leivän päälle, koska suluissa mainituista syistä johtuen olen päättänyt voidella leipäni jollakin muulla kuin rasvalla. Kaapissa oli purkillinen artisokansydämiä, joista valmistui tämmöinen poskia kipristävän hapan ja mukavasti levittyvä suolainen levite.

Suolaisen hapan tölkkiartisokkalevite (n. 2 dl)
  • 1 tlk suolaliemeen säilöttyjä artisokansydämiä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl vettä
  • 1/2 tl yrttisuolaa
  • 1 valkosipulinkynsi murskattuna
  1. Avaa artisokkapurkki ja valuta nesteet pois.
  2. Lataa kaikki ainekset blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon ja soseuta sileäksi.
  3. Käytä levitteenä, dippinä tai lisukkeena.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Paahdetut valkosipuli-ruusukaalit

Hieno lautanen allaan kansio sekä torkkupeite.

Jos sinulla on ruusukaalitrauma, voit parantaa sen tällä reseptillä. Tähän mennessä olen syönyt ruusukaalit keitettyinä tai höyrytettyinä, mutta tulevaisuudessa taidan käyttää ruusukaalit aina uunin kautta. Niin hyviä!

Paahdetut valkosipuli-ruusukaalit (2–4:lle)
  • 500 g ruusukaaleja
  • 2 rkl öljyä
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl jauhettua valkopippuria
  • 4 valkosipulin kynttä murskattuna
  1. Leikkaa ruusukaaleista kannat ja poista uloimmat lehdet. Puolita ruusukaalit.
  2. Sekoita ruusukaalien joukkoon öljy, suola, valkopippuri sekä valkosipuli.
  3. Levitä ruusukaalit uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia eli kunnes ruusukaalit ovat saaneet väriä ja muuttuneet pehmeiksi.
Tällä kertaa söin ruusukaalit marinoitujen herneiden ja kikherneiden sekä siirappilanttujen kanssa. Toisella kertaa voisin syödä niitä ihan taivaallisen hyvien paahdettujen vihreiden papujen kanssa, joille löydät ohjeen Chocochilistä: chocochili.net/2014/08/paahdetut-vihreat-pavut.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Tonnikalaton pasta


Jääkaapissa odotti avaamistaan tuommoinen vegetonnikalapaketti. Päätin tehdä pastaa. Hyvää tuli.

Tonnikalaton pasta (kahdelle)
  • 2 tl öljyä
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1 paprika
  • 1 pkt Vantastic Foodsin vegetonnikalaa*
  • 0,5 tuubia tai yksi pikkupurkki tomaattipyrettä
  • 1 prk kaurakermaa
  • 1 tl kuivattua tilliä
  • 0,25 tl suolaa
  • ripaus cayennepippuria
  1. Kuumenna öljy ja pilko sillä aikaa sipuli, valkosipuli ja paprika.
  2. Kuullota sipulia ja valkosipulia hetken aikaa. Lisää paprika ja paloittele myös vegetonnikala mukaan. Paista hetkinen.
  3. Lisää loput aineet ja anna muhia kymmenisen minuuttia.
  4. Tarjoile pastan kera.
* Veggie Tunaa voi ostaa Runsaudensarvesta (Tampere) ja Vegekaupasta (Turku ja Lappeenranta). Saattaapi olla, että sitä saa myös Ekolosta (Helsinki ja Jyväskylä). Se ei maistu tonnikalalta, mutta kyllä siinä on semmoinen kalaisa meininki.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kyssäkaali–omena–sipuli–herne-paistos


Sain tänään käsiini kyssäkaalin ja tämmöistä ruokaa pääsyin tekemään. Se näyttää pyttipannulta, mutta ei ole. Tähän kyllä varmasti sopisi peruna vielä lisäksi, jos sellaisia olisi valmiiksi keitettyinä tai jos jaksaisi paistella tätä vähän pidempään. Tämä on aikalailla semmoinen peruskasvisruoka, joka ei aina ole se mairittelevin synonyymi kuvaamaan ruokaa, mutta tässä tuommoiset perusmaut maistuivat hyvältä.

Kyssäkaali–omena–sipuli–herne-paistos (yhdelle pääruoaksi, parille–kolmelle lisukkeeksi)
  • 1 pieni kyssäkaali
  • 1 sipuli
  • 1 omena 
  • 0,5 pss pakasteherneitä
  • 1 rkl margariinia tai 2 tl rypsiöljyä 
  • 0,25 tl (tai maun mukaan) suolaa
  • 0,25 tl (tai maun mukaan) valkopippuria
  • 1 tl vaahterasiirappia
  • 2–3 tuoretta timjamin oksaa
  1. Kuutioi kyssäkaali, sipuli ja omena pieniksi kuutioiksi.
  2. Kuumenna margariini ja paista kyssäkaalia ja sipulia siinä kymmenen minuuttia.
  3. Lisää omena ja paista kaksi minuuttia.
  4. Lisää suolaa, valkopippuria ja siirappia sekä pakasteherneet ja anna hautua, kunnes herneet ovat sulaneet ja lämmenneet.
  5. Riivi lopuksi timjamin lehdet ruoan sekaan.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pinaatti–cashewricotta-lasagne


Kaapissa oli kaikenlaisia asioita, joista piti päästä eroon, joten päätin sujauttaa ne lasagnen sekaan. Tuli kyllä mainiota! Syötin tätä ihmisille kylmänä Vegaaniliiton piknikillä ja silläkin tyylillä tämä maistui ja keräsi kehuja. Kannattaa siis testailla!

Huom! Cashewricottaa varten on hyvä olla hyvä blenderi eli ei mikä tahansa halpis parinkympin vehje. Niissä ei ole tarpeeksi tehoja tekemään pähkinöistä muusia, joten pahimmassa tapauksessa koko laite menee mäsäksi. Pähkinöistä tulee pehmeämpiä, kun niitä liottaa vähintään yön yli, mutta silloinkaan kaikki blenderit eivät niihin tehoa. Olkaa siis varoitetut!

Pinaatti–cashewricotta
  • 5 dl cashewpähkinöitä (blenderistä riippuen joko yön yli liotettuna tai ei)
  • 3 dl vettä
  • 100 g tuoretta pinaattia
  • 1 tl suolaa
  • 2 dl oluthiivahiutaleita
  1. Laita kaikki ainekset blenderiin ja soseuta tasaiseksi massaksi.

Tomaattitäyte
  • 7 öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia
  • 7 kirsikkatomaattia tai pari tavallista
  • 2 rkl öljyä (esim. tomaattien öljyä)
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 0,5 tuubia tai yksi pikkupurkki tomaattipyrettä
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 tl mustapippuria
  • 2 dl vettä
  • 2 dl soijarouhetta
  1. Laita kaikki ainekset soijarouhetta lukuun ottamatta blenderiin ja soseuta tasaiseksi.
  2. Lisää soijarouhe ja anna turvota hetken aikaa.

Juustopäällinen
  • 1 paketti sulavaa vegaanista juustoa (Käytin SoyaToo!-merkkistä mantelimozzarellaraastetta, mutta Cheezly käy varmasti myös)
  • 1 prk kaurakermaa
  • loraus öljyä
  1. Murenna juusto ja sekoita se muiden ainesten kanssa.

Ja sitten se itse lasagne
  • lasagnelevyjä
  • kaikki muut tässä mainitut soosit ja päälliset
  1. Pinoa ainekset vuokaan parhaaksi katsomassasi järjestyksessä.
  2. Paista 190-asteisessa uunissa 50 minuuttia.
  3. Anna tekeytyä kymmenen minuuttia ennen tarjoilua.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Pitsapitsa


Lauantaina vietetään maailmanlaajuista vegaanipitsapäivää. Koska en tuolloin ehdi näperrellä, päätin ottaa varaslahdön ja tehdä pitsaa jo tänään. Sain aikaiseksi pitsan, jonka täytteenä on pitsaa!

Pitsapitsa
  • kaksinkertainen annos pitsataikinaa
  • vegaanista juustoa (esim. Wilmersburger, Smokeyrisella, Cheezly tai Tofutti)
  • vegaanista pastakastiketta (ostin valmiina, koska olen laiska)
  • kivoja täytteitä, kuten paprikaa, ananasta, sipulia, oliiveja ja vegesalamia (esim. Topas)
  1. Valmista pitsataikina ohjeen mukaan ja anna sen kohota. Jaa taikina kahtia ja kauli toisesta palasta pyöreä pitsa. Levitä sen päälle pastakastiketta.
  2. Kaulitse loppu taikina levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla pieniä pitsapohjia. Asettele pohjat ison pitsapohjan päälle ja täytä.
  3. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.
Topasin salamista saa tähän pitsaan sopivia paloja, kun ne leikkaa pienellä pyöreällä muotilla!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arkiruokia

Tämä teksti sai alkunsa, kun lueskelin Facebookin erinäisten vegaaniryhmien keskustelua siitä, millaisena vegaaniruokaa ei-vegaanien keskuudessa pidetään ja millaisena sitä pitäisi ei-vegaaneille markkinoida. Aloin pohtia syitä sille, miksi itse syön sellaista ruokaa, mitä syön. Tämä ei ole mikään eläinoikeusteksti, vaan ihan käytännön syömisen pohdiskelua jutusteluhengessä.

Homma lähtee kohdallani siitä, että ruoan on oltava vegaanista. Pyrin myös valitsemaan luomu- ja reilun kaupan tuotteita, koska en halua syömisvalinnoillani aiheuttaa harmia ympäristölle, ihmisille ja tuleville sukupolville.

Ruoan pitää maistua hyvältä, sillä pahanmakuisen ruoan syöminen on ärsyttävää. Hyvänmakuinen ruoka ei ole synonyymi sille, että söisin pelkästään eineksiä, pelkästään prosessoitua ruokaa, pelkästään prosessoimatonta ruokaa, pelkästään raakaruokaa, pelkästään gluteenitonta ruokaa tai pelkästään jotain muuta tiukan kriteerin evästä. Esimerkiksi salaatti voi olla hyvää tai sitten se voi olla pahaa, mutta salaatti itsessään ei ole synonyymi hyvälle tai pahalle ruoalle.

Ruoan tekemisen pitää olla mielekästä ja mukavaa. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että syön einespyöryköitä ja ranskalaisia ja joskus useamman tunnin pilkkomista ja kokkailua. Useimmiten ruoanlaittoni on jotain tältä väliltä.

Yritän syödä terveellisesti, mutta en mene rikki, jos tämä ei jokaisella aterialla onnistu tai jos unohdan sen ihan tarkoituksella. Minulle terveellinen ruoka tarkoittaa sitä, että syön monipuolisesti vihanneksia, juureksia, salaatteja, yrttejä, hedelmiä, marjoja, palkokasveja, pähkinöitä, viljoja sekä kaikenlaisia näistä jalostettuja tuotteita. En erityisesti jaksa vouhottaa esimerkiksi proteiinista, vaan pidän tärkeämpänä sitä, että syön riittävästi ja monipuolisesti kaikenlaista, jolloin proteiinintarpeeni täyttyy lähes automaattisesti.

En välttele prosessoituja tai lisäaineilla kyllästettyjä tuotteita mitenkään erityisesti, mutta en myöskään syö pelkästään niitä, vaan yritän resurssieni mukaisesti syödä mahdollisimman paljon ns. whole food -termin mukaista ruokaa. Perustelen tätä yksinkertaisesti sillä, että oma kroppa tuntuu paremmalta silloin, kun teen ruokaa alusta asti itse kuin silloin jos olen pidemmällä eines-, margariini- ja lisäainedieetillä.

Rakastan pakasteherneitä ja muita pakastetuotteita, sillä ilman niitä söihin huomattavasti vähemmän kaikenlaisia tärkeitä kasviksia. Mikä tahansa ruoka saa ison buustauksen tärkeitä ravintoaineita ja tärkeitä makuja, kun sekaan heittää esimerkiksi puoli pussillista pakasteherneitä, -maissia, -ruusukaalia, -parsakaalia, -papuja tai mitä kaikkea jänskää pakasteosastolta löytyykään.

Lyhyesti sanottuna ruokani pitää olla eettistä, hyvänmakuista sekä useimmiten omien kriteerieni mukaan terveellistä ja sen valmistamisen pitää olla mielestäni kivaa.

Tässä pari arkiruokaa, joita teen tosi usein:
  • Avokadopasta. Se on helppo ja nopea tehdä, jos vain avokadot sattuvat olemaan sopivan kypsiä. Reseptiä voi muokata vielä vähän ruokaisammaksi lisäämällä siihen esimerkiksi paistettua tofua tai niitä pakasteherneitä.
  • Salaatti. Kyllä, salaatti! Paistan paketillisen tofua (tai vaihtoehtoisesti marinoin esim. kikherneitä) ja sillä aikaa pilkon tomaattia, kurkkua, paprikaa, sipulia ja salaattia kulhoon. Kastikkeen teen etikasta, öljystä, valkosipulista, suolasta ja mustapippurirouheesta. Oleellista tässä ruoassa on se, että sitä syödään oikeasti iso annos.
  • Keitto. Laitan kattilaan vettä ja kasvisliemikuution. Pilkon sinne perunaa, porkkanaa, sipulia ja muita mahdollisia vihanneslokeron herkkuja ja pari kourallista soijarouhetta tai -suikaleita. Keittämisen loppuvaiheessa lisään sekaan aarteita pakastimesta, kuten vaikkapa niitä suosikkejani eli pakasteherneitä. Maustan keittoni yleensä aika simppelisti suolalla ja pippurilla sekä yrttimausteilla, mutta usein ripautan sekaan myös jotain chiliä. Ihan hirvittävän hyvää keittoa saa, kun liemen sekaan lisää tomaattipyrettä ja kookosmaitoa.
  • Teen tosi usein vohveliraudalla toasteja, koska leipä nyt vain on tosi paljon parempaa rapeana. Täytän leivän asioilla, joita löytyy jääkaapista ja puristan vohveliraudan sisälle muutamaksi minuutiksi. Niin hyvää! Leivän voi täyttää esim. vegaanisella pestolla, pavuilla, tofusuikaleilla tai seitanleikkeleillä ja tomaatilla.
  • Ranskikset. Ranskisten kylkeen voi laittaa uuniin paistumaan marinoituja kikherneitä tai soijasuilaleita. Kaveriksi ranskiksille voi tehdä kivan salaatin tomaatista ja sipulista. Ketsupin virassa omalla lautasellani on useimmiten maustamaton soijajogurtti.
  • Smoothie. Tämä menee ehkä enemmän aamiaisosastoon, mutta pääsi kuitenkin tälle listalle. Smoothieni koostuu useimmiten banaanista, appelsiinista ja mustikoista. Jos minulla on tuoretta basilikaa, niin laitan sitä smoothien sekaan, koska se maistuu yllättävästi ihanalta. Nesteenä smoothiessa käytän useimmin vettä ja lisäksi sen sekaan päätyy myös jotain pähkinöitä tai siemeniä. Smoothieta pitää tietysti tehdä suurin piirtein ämpärillinen.
  • Perunat ja kastike. Suosikkiruoka lapsuudestani lähtien! Perunoiden keittämisen aikana teen kastikkeen, useimmiten tällä ohjeella. Perunoiden ja kastikkeen oheen paistan tofua, seitania tai jotain muuta jääkaapista löytyvää eineskamaa.
  • Tacot tai tortillat. Yksinkertaista ja hyvää! Paljon rehuja sekä soijarouhetta, tofua tai papuja. Kastikkeeksi käyvät esim. maustettu maustamaton soijajogurtti, salsa tai itsetehty cashewkastike tai hummus.
Jos soija jostain syystä pelottaa, niin sen voi kaikissa näissä resepteissä korvata muilla pavuilla, herne- tai härkäpapurouheella tai erilaisilla herne- tai härkäpaputempeillä.

Nyt tuli nälkä, joten alanpa suunnittelemaan, mitä tänään syön!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kukkakaaliwingsit


Kukkakaalisiipiä on tullut nyt lähiaikoina vastaan amerikkalaisissa blogeissa, joten minäkin halusin niitä testata. Muokkasin ohjeen VeganBreakin reseptin pohjalta. Hyviä tuli, vaikkakin omaan makuuni ehkä vähän liian pehmeitä. Ensi kerralla teen näistä vähän rapeampia lisäämällä joko taikinaan tai kastikkeen joukkoon öljyä tai sulatettua margariinia. Tein kukkakaaliwingseille kastikkeen cashewpähkinöistä tämän reseptin tapaan, mutta kastikkeen pohjana voi käyttää myös maustamatonta soijajogurttia tai soijatuorejuustoa.

Kukkakaaliwingsit
  • 1 kukkakaali
  • 2,5 dl vettä
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 tl paprikajauhetta
  • 1 tl valkosipulijauhetta
  • n. 1 dl tulista kastiketta, kuten Texas Peteä tai Srirachaa
  1. Leikkaa kukkakaali parin suupalan kokoisiksi paloiksi. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
  2. Sekoita vedestä, vehnäjauhoista, suolasta, paprikajauheeta ja valkosipulijauheesta taikina. Uita kukkakaalipalat taikinassa ja laita ne uunipellille.
  3. Paista esilämmitetyssä uunissa 20 minuuttia tai niin kauan, että kukkakaalit ovat pehmenneet.
  4. Sekoita tulinen kastike kukkakaalien sekaan ja paista vielä viisi minuuttia.
  5. Tarjoile heti.
Jos kukkakaali kuulostaa ihan liian eksoottiselta, voi linnuttomat siivet tehdä myös soijaleikkeistä tai seitanista.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Lähes törkyhyvä keitto

Super Bowl -hengen mukainen sämpylä.

Tein keittoa. Siitä tuli törkyhyvää. On kuitenkin vähän huijausta kirjoittaa resepti tänne blogiin, koska käytin sellaista ainesosaa, jota pitää tilata ulkomaan kaupasta. Koska haluan kuitenkin jakaa tämän erikoistuotteen ilosanomaa, päätyi resepti blogiin asti.

Jos joskus maailmassa tilaat jotain iHerb-verkkokaupasta, sanotaan nyt vaikka vegaanista kosmetiikkaa, niin ota ihmeessä tilaukseen mukaan tämä tuote: vegaaninen "kana"liemitahna. Sanon vaan, että "Voi herranen aika ja hyvä isä!"

Ihan oikeasti kyllä uskon, että keitosta tulee ainakin lähes törkyhyvää, vaikka tuon erikoistuotteen tilalla käyttäisikin kotoisampaa vaihtoehtoa. Koska keitossa on tosi paljon erilaisia ja erimakuisia kasviksia ja sitä keitetään suht pitkään (ja koska siinä on Ameriikan taikatahnaa), en maustanut keittoa mitenkään erityisen ronskilla otteella. Jos tällä ohjeella tuntuu siltä, että keitto kaipaa lisäpotkua, niin olet oikein oikeutettu sitä siihen lisäämään.

Lähes törkyhyvä keitto (4:lle)
  • 2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
  • 2 punasipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 pkt tofua
  • 2 sellerin vartta
  • 3 porkkanaa
  • 4 perunaa
  • 1 chili
  • 1,5 l vettä
  • 1 rkl kasvisliemijauhetta
  • 1 tl mustapippurirouhetta
  • 200 g (pakaste)herneitä
  • 200 g (pakaste)maissia
  1. Kuumenna öljy kattilassa. Kuutioi punaispuli ja silppua valkosipuli. Laske hieman lieden lämpötilaa ja kuullota sipuleita kuumassa öljyssä parin minuutin ajan.
  2. Leikkaa tofu ohuiksi suikaleiksi. Lisää se sipuleiden sekaan ja paistele muutaman minuutin ajan. Samalla voit pestä, kuoria ja kuutioida kaikki loput kasvikset.
  3. Lisää kasvikset ja kuullota niitäkin parin minuutin ajan.
  4. Lisää vesi, kasvisliemijauhe ja mustapippuri. Maistele ja tarkista, tarvitseeko liemi lisää makuja. Jos siltä tuntuu, niin lisää suolaa, yrttimausteita ja mitä tahansa maustekaapin asioita, joista tykkäät.
  5. Anna keiton kiehua 15 minuuttia. Tarkista, ovatko perunat ja porkkanat kypsiä. Jos eivät ole, niin keitä vielä lisää. Jos ovat kypsiä, lisää herneet ja maissit ja anna vielä kiehua vähintään viisi minuuttia.
  6. Tarjoile höyryävänä.

Haluan sanoa vielä sanasen varsiselleristä. Tiedän, että siitä ei juuri tykätä. Minun mielestäni sille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus, sillä oikeastaan se on aika hyvä vihannes. Jos et tykkää haukata sitä suoraan raakana, niin älä tee niin – en minäkään. Jos et halua juoda mehua, jonka sekaan sitä on puristettu, niin älä tee niin – paitsi että suosittelen silti kokeilemaan, miltä maistuu itsepuristettu mehu, jossa on paljon omenaa, paljon appelsiinia, muutama porkkana ja yksi sellerin varsi. Sen sijaan, leikkaa selleri ihan pikkuisiksi paloiksi ja laita ne mukaan keittoon tai muhennokseen. Kypsennä niin kauan, että selleri on muhjaantunut ihan atomeiksi. Sitten maista ja totea, että eihän se nyt niin kamalaa ehkä ollutkaan. Tarvittaessa toista käsittely, sillä suu tottuu ajan kanssa erilaisiin makuihin.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Tortillalätyt


Meillä oli eilen tortillabileet, joihin tortillalätyt tehtiin ihan itse! Itsetehtynä ne maistuvat paremmilta kuin kaupan jo hieman liioitellun lisäaineiset tortillalätyt.

Tortillalätyt (10 kpl)
  • 2 dl vettä
  • 0,5 tl suolaa
  • 3 dl durumvehnäjauhoja (tai vehnäjauhoja)
  • 2,5 dl maissijauhoja
  • 0,5 dl öljyä
  1. Sekoita ensin vesi ja suola. Lisää nesteen sekaan vehnä- ja maissijauhot sekä öljy ja sekoita käsin kiinteäksi palloksi.
  2. Jaa taikina kymmeneksi palloksi ja peitä ne kelmulla. Anna taikinapallojen levätä kymmenen minuuttia. (Tässä vaiheessa voisi olla hyvä hetki valmistella tortillojen täytteet, kuten leikata kasvikset, marinoida pavut, paistaa tofu jne.)
  3. Laita paistinpannu kuumenemaan. (Jos sinulla on pinnoitettu pannu, kannattaa sen pohja peittää vedellä, jotta sen pinnoite ei höyrysty vaaralliseksi myrkyksi. Pannu on kuuma, kun vesi kiehuu. Kaada vesi pois, kun alat paistaa lättyjä.)
  4. Kaulitse taikinapallosta parin millimetrin paksuinen tortillalätty. Taikina on suht elastista ja kimmoisaa, joten se ei jää pahasti pöytään kiinni. Silti apuna kannattaa käyttää jauhoja.
  5. Paista tortillalättyä kuumalla, kuivalla pannulla, kunnes sen alapintaan alkaa muodostua pieniä ruskeita täpliä noin minuutin paistamisen jälkeen. Käännä lätty ja paista myös toiselta puolelta. Älä paista liian rapeaksi tai ruskeaksi, sillä tarkoitus on saada aikaan pehmeitä tortilloita eikä tortillanäkkäreitä. Kaulitse paistamisen aikana seuraava lätty.
  6. Kun tortillalätty on valmis, nosta se lautaselle pyyhkeen alle, jotta se pysyy pehmeänä syömishetkeen saakka.

Täyteideoita
  • paljon tuoreita kasviksia, kuten tomaattia, paprikaa, kurkkua, salaattia ja punasipulia sopivan pieniksi paloiksi pilkottuna
  • oliiviöljyllä, omenaviinietikalla, valkosipulilla, cayennepippurilla, soijakastikkeella ja suolalla marinoituja kikherneitä
  • Pieneksi murskattua (kylmäsavu)tofua rapeaksi paistettuna
  • cashewpähkinöistä tehtyä nachokastiketta
  • tölkkisalsaa

maanantai 6. tammikuuta 2014

Soijarouhepyörykät ja tomaattikastike

Tämä on pasta-annos, vaikka pasta onkin pikkuisen piilosilla.

Tässä olisi ohje Kaunottaren ja kulkurin lempieväille! Tarjoile pyörykät ja kastike täysjyväpastan ja vaikkapa kuumennettujen pakasteparsakaalien seuralaisena.

Soijarouhepyörykät (12 isoa tai enemmän pienempiä)
  • 0,5 prk Tofutti-soijatuorejuustoa (mitä vain makua)
  • 0,5 dl öljyä
  • 0,5 dl vettä
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 tl mustapippurirouhetta
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 0,5 tl kuivattua basilikaa
  • 1 dl korppujauhoja
  • 3 dl soijarouhetta
  1. Notkista soijatuorejuusto haarukalla. Lisää sen joukkoon loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Anna turvota kymmenen minuuttia.
  2. Muotoile taikina pyöryköiksi napakasti puristelemalla – ei siis kämmenien välissä pyörittelemällä pullataikinan tapaan.
  3. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja asettele pyörykät siihen paistumaan. Älä suotta kääntele ja heiluttele pyöryköitä jatkuvasti, vaan anna niihin paistua kunnon paistopinta. Paistopinta pitää osaltaan pyörykän koossa.
  4. Käsittele pyöryköitä hieman varoen, sillä ne ovat pikkuisen pehmeitä.

Tomaattikastike
  • 1 rkl öljyä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 4 pientä sipulia tai pari isoa
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 3 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl mustapippuria
  • 1 tl kuivattua basilikaa
  • 0,5 tl etikkaa (esim. punaviini-, omenaviini- tai granaattiomenaetikkaa)
  • 1 paahtoleipäsiivu pieneksi murusteltuna
  1. Kuumenna öljy kattilassa tai paistinpannussa. Kuullota sipuleita siinä muutaman minuutin ajan.
  2. Lisää muut aineet paitsi paahtoleipä ja anna hautua kannen alla kymmenen minuuttia. 
  3. Lisää paahtoleipämuruset kastikkeen saostamijaksi. 
  4. Soseuta kastike halutessasi sauvasekoittimella.