tiistai 9. joulukuuta 2014

Vegaani ja sekasyöjä samassa joulupöydässä


Joulu saapuu ja sitä myöten lähestyy sianpyllynsyömisen aikakausi. Kasvissyöjälle ja vegaanille joulun eläintuotteilla mässäilyn hehkutus ei useinkaan ole vuoden kohokohta. Monia henkilöitä ahdistaa jo valmiiksi ajatus siitä, että jouluaatto pitää viettää muuten niin ihanien ihmisten seurassa, mutta muiden elollisten olentojen syömistä seuraten. Itselläni on sikäli kiva tilanne, että vaikka perheeni kanssa joulut eivät olekaan vegaanisia, niin mahdollisuuksien mukaan monet ruoat tehdään vegaanisina eikä kinkunsyönnistä juurikaan puhuta. Siitä huolimatta olen nyt aikuisena ottanut oikeudekseni olla välillä viettämättä joulua ollenkaan. Esimerkiksi nyt tulevana jouluna saan viettää aikaa ihanassa vegaanikuplassa tärkeiden ihmisten ja muiden eläinten kanssa.

Tässä joulupöytään muutama toimintavinkki, joiden avulla ehkä saatetaan välttää pahimmat mielenpahoittamiset puolin ja toisin.


Vegaaniruoka maistuu kaikille

Monet perinteiset jouluruoat on mahdollista valmistaa ilman eläinperäisiä tuotteita ilman, että kukaan huomaa eroa. Kaurakermalla saa ihanaa täyteläisyyttä ja rasvaisuutta laatikoihin. Miksi siis tehdä väkisin esimerkiksi lanttu- ja porkkanalaatikoista vegaaniset ja epävegaaniset versiot, kun vähemmällä vaivalla voisi tehdä kaikille sopivaa ruokaa? Jälkiruokaosasto on vieläkin helpompi toteuttaa vegaanisena ilman, että kenenkään tarvitsee nurista, sillä reseptejä löytyy valtavasti ja valmiitakin tuotteita löytyy vaikka mitä. On myös kannatettavaa keksiä ihan uusia, yhteisiä jouluherkkuja, jotka sopivat kaikille.

Jos vegaanille on omat laatikot ja rosollit ja sekasyöjille omansa, se konkretisoi sitä erillisyyden tunnetta, jota eri ruokavalioita noudattavat henkilöt saattavat tuntea. Jos taas kaikki voivat lusikoida laatikoita samoista kulhoista,  kuuluvat kaikki samaan porukkaan. Uteliaat mutta vaivaannuttavat lautasentuijottelut ja usein kysytyt kysymykset vegaanin ruoasta jäävät samalla automaattisesti pois, koska jokainen voi tarkistaa makuasiat sieltä omalta lautaselta.


Ruoat kannattaa kattaa muualle kuin ruokapöytään

Lihanpalat ja kalat vadeissa ovat ihan oikeiden eläinten osia, eikä kasvissyöjä välttämättä halua katsella niitä jouluateriaa syödessään. Ruoat kannattaakin kattaa ihan muualle kuin juuri siihen kasvissyöjän nenän alle. Tämä on myös käytännöllistä, sillä ruokapöytä rauhoittuu näin syömiseen ja seurusteluun, kun pöydässä istuvien ei tarvitse kurkotella ja ojennella kippoja toisilleen. Ruokapöytä myös ehkä näyttää nätimmältä, kun siihen voi asetella esimerkiksi kukkia ja olkipukkeja ruokapatojen sijasta.


Ruoan alkuperästä ei kannata puhua ruokapöydässä

Vegaanilla on ihan oikeasti hyvä syy olla vegaani. Se ei ole erilaisuuden tavoittelua, itsensä jalustalle nostamista, kaupunkilaisuutta tai nirsoilua. Sikojen, lehmien, kanojen, kalkkunoiden, lampaiden, kalojen ja muiden eläinten kohtelu on sekä eläinsuojelullisesti että eläinten oikeuksien näkökulmasta hyvin monin tavoin ongelmallista.

Ruokapöytä ei ole tälle keskustelulle kuitenkaan oikea paikka. Et välttämättä ole valmis ottamaan vastaan tietoa eläinten kärsimyksestä tai eläintuotannon ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, jos samalla hetkellä viet haarukalla lihaa suuhusi. Saattaa olla, että koska et halua olla osallisena moisiin kauheuksiin, et usko niiden edes pitävän paikkaansa. Sama pätee tietysti myös niinkin päin, että vegaanin ei kannata tuossa tilanteessa aloittaa keskustelua eläintuotannosta, vaikka se naapurilautasen kinkkusiivu kovasti harmittaisikin. Ruoasta ja sen alkuperästä saa tietysti puhua, mutta se kannattaa tehdä puolueettomalla maaperällä eli jossakin muualla kuin ruokapöydässä.

Jos puheenaiheet liikkuvat alueille, joista jollekulle tulee paha mieli, on ihan ookoo mainita siitä kohteliaasti tai kääntää puheenaiheet huomaamattomasti muualle. Sensitiivisyys muita ihmisiä kohtaan on kovin kiva asia myös jouluna.


Ruokavitsit on hyvä jättää kertomatta

Huumori on ihan kamalan tärkeä asia, mutta kaikkia omaan päähän putkahtaneita nokkeluuksia ei ole pakko sanoa ääneen. Tämä koskee niin ruokapöydän hassunhauskaa vegaania, jolla on mielessään naseva lausahdus sikaloiden ja keskitysleirien yhtäläisyyksistä kuin sitä höpönassua sekasyöjääkin, jolla on sopimus pupun kanssa. Ylipäätään huumorissa pitäisi lähtökohtaisesti olla kyse siitä, että nauretaan yhdessä kivoille asioille eikä että nauretaan yhdessä jollekulle pöydässä istuvalle.


Rennosti ottaminen on tärkeää

Ihmisillä on usein ihan kamalasti odotuksia joulusta. Odotetaan, että kaikki saavat mahtavia ja juuri sopivia lahjoja, ruoka on tajunnanräjäyttävää ja kaikilla on ihanaa yhdessä. Valitettavasti taitaa olla niin, että sitä varmemmin harmittaa, mitä enemmän on odotuksia. Jos nyt kuitenkin mietittäisiin, että mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja millä asioilla ei ole niin kauheasti väliä, niin joulukin sujunee mukavammin ja stressittömämmin. Ihan lopuksi kannattaa pitää mielessä, että jouluaatto on kuitenkin vain yksi päivä vuodesta, joten jos se menee syystä tai toisesta pieleen, niin on tosi monta muuta kivaa päivää, jotka viettää iloisesti.


On hyvä suunnitella ja valmistautua etukäteen

Ei kannata olettaa, että juhlien valmistelijat tietäisivät, mitä vegaanit syövät tai eivät syö. Ei siis ole oikein loukkaantua ja käyttäytyä ikävästi, jos sekasyöjäperheen joulupöydästä ei löydykään yllättäen pöytään istahtavalle vegaanille mitään muuta ruokaa kuin keitettyjä perunoita ja tölkkiherneitä. Sama koskee kaikkea muutakin tässä listattua. Jos et ole kertonut kenellekään, että sinulle tulee paha mieli eläinten syömisestä, et voi olettaa, että kaikki sen automaattisesti ymmärtäisivät. Moni tuntuu vähän pelkäävän sitä, että omasta ruokavaliosta puhuminen etukäteen aiheuttaa kiusallisia tilanteita itse juhlissa. Itse uskon, että kiusallisempaa on siellä juhlissa alkaa selvitellä, että mitäs se vegaani söikään ja mistä ihmeestä olikaan ylipäätään kyse.


Toivotan kaikille lukijoille ja sattumalta tänne päätyneille lempeää joulun aikaa, miten ikinä sitten sitä vietättekään!