lauantai 16. tammikuuta 2016

Miksi vegaanin pitää syödä makkaraa?

Moni meistä on oppinut lapsesta saakka syömään tietynmakuista ja -tuntuista ruokaa, joten kasvissyöjänäkin saattaa kaivata tuttuja makuja sekä vaihtelua papuihin ja porkkanoihin. Tällöin avuksi tulevat mausteet, marinadit ja monipuoliset kasviproteiinin lähteet ja erikoistuotteet lihaisine suutuntumineen.

Olen usein kuullut, että kasvissyöjien pitäisi syödä kasvisruokaa eikä kaiken maailman feikkilihoja. Vaikka kasvikunnan tuotteista olisikin muotoiltu pihvi, on se edelleen kasvisruokaa. Tuotteiden käyttötarkoitus on mielestäni oleellisempi osa tuotetta kuin se, onko se nyt varmasti tehty eläimestä. Seitannakki on muodoltaan ihan yhtä kätevä laittaa hodarisämpylän väliin kuin lihanakki ja soijarouhepyörykkä on yhtä helppo viedä haarukalla suuhun kuin lihapyörykkä.

Harva kasvissyöjä on kasvissyöjä, koska ei tykkäisi lihan mausta. Itsekin söin kaikkein mieluiten lihaa, kunnes eräänä päivänä päätin luopua siitä. En enää halunnut, että kenenkään tarvitsisi kuolla siksi, että minun oli nälkä. Otin innolla vastaan soijarouheen, tofun ja seitanin, sillä tykkäsin niiden suutuntumasta ja mausta – kunhan olin ensin vähän totutellut niihin. Jos ensimmäisellä kerralla soijarouhe tai seitan maistuu kummalta, anna makuaistillesi aikaa sopeutua. Opettele myös maustamaan!

Usein syy kasvissyöntiin on se, etteivät ihmiset tykkää siitä, miten lihaa "tehdään". Tästä syystä monellekaan henkilölle ei ole ongelma syödä seitanpihvejä. Jos ei tykkää feikkilihoista, ne voi tietysti jättää syömättä ja se on täysin ok! En itse miellä kasviperäisiä pihvejä, pyöryköitä tai nakkeja lihankorvikkeiksi, vaikka olen käyttänytkin sanaa feikkiliha. Minulle soija ja seitan ovat ihan omia juttujaan eli soijatuotteita ja seitania, vaikka tietysti tunnistankin niistä paljon samoja ominaisuuksia kuin lihatuotteista aikanaan.


Lihaisat ruoat

Lihaa muistuttavia tuotteita on paljon! Tutuimpia niistä ovat soijarouheet, -suikaleet, -palat ja -leikkeet, joita voi käyttää kaikkiin niihin ruokiin, joihin käytetään jauhelihaa, suikaloitua lihaa, pihvejä ja niin edelleen. Ne ovat edullisia, helppoja käyttää ja kuivatuotteina ne säilyvät pitkään. Kunhan ne maustaa hyvin, saa niistä ihan mahtavaa ruokaa.

Makkara- ja nakkiosastolla on koko ajan enemmän ja enemmän valinnanvaraa. Jo vuosikausia markettien kylmälaareissa väijyneet Poutun soijanakit ja -makkarat ovat saaneet rinnalleen Topas Wheatyn ja Bon Soyan nakit ja makkarat. Meitä on moneen junaan, Poutun nakkien tapauksessa useimmiten kahteen. Toisessa junassa ovat he, joiden mielestä Poutun nakit ovat tosi jees ja parasta ikinä. Itse olen siinä toisessa junassa, jossa Poutun nakkeja pidetään oksettavina. Olkaa siis varoitetut! Suosittelen aloittamaan kasvisnakkeihin tutustumisen Topasin ja Bon Soyan tuotteista. Jos ensimmäinen laatu ei miellytä, kokeile jotain toista, sillä vegaaninakeissa on tosi paljon eroja niin maussa kuin rakenteessakin.

Kaupoista löytyy myös Bon Soyan ja Topasin leikkeleitä. Topasin leikkeleet ovat "täyslihaisempia" kun taas Bon Soyan viherpippurileikkele muistuttaa lauantaimakkaraa. Itse tykkään molemmista. Topasin tuotteista suosikkejani ovat Salami ja Savustetut vegaanisiivut, joilla on vitsikäs nimi.

Pakasteosastolta löytyy tällä hetkellä tosi paljon kaikkea ihanan feikkiä! Anamman kaikki tuotteet ovat vegaanisia. Mainitsemisen arvoisia ovat kaikki sarjan pihvit, pyörykät ja turvotettu soijarouhe. Viimeinen tuntuu tosin vähän hassulta tuotteelta, jos on viimeiset yhdeksäntoista vuotta ihan itse osannut turvottaa ja maustaa soijarouheensa. Kiva kuitenkin, että sellainen tuote on olemassa, koska se on tosi kätevä yhtäkkisen tortillanälän yllättäessä. Hälsans Kökiltä löytyy useita vegaanisia tuotteita, ja ikuisuuden kananmunasta kiinnipitänyt Quorn-sarjakin on vihdoin saanut joukkoonsa vegaanisia versioita, joista Suomeenkin pitäisi tulla Schnitzel-tyyppinen pihvi! Molempien sarjan vegaanituotteiden pakkauksissa lukee selvästi, jos ne ovat vegaanisia. Myös Terra-sarjassa on vegaanisia pakasteita.

Seitania voi tehdä myös itse. Netti on täynnä ohjeita pihveille, kinkuille, paisteille ja suikaleille. Jos saat käsiisi Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirjan, löytyy siitäkin monta hyvää seitanohjetta. Chocochilin jerk seitan -reseptiin törmää jatkuvasti, jos joku kysyy hyviä seitanohjeita.

Maustamisessa kannattaa käyttää niitä samoja mausteita, joista on tykännyt liharuoissa. Pihvi- ja grillausmaustesekoitukset ovat useimmiten vegaanisia, joten ne sopivat nimestään huolimatta oikein hyvin vegaaniruoan maustamiseen. Soijakastike on sekin hyvä yleismauste. Myös marinointiin voi käyttää samoja valmiita tai itsetehtyjä kastikkeita kuin lihankin marinointiin.

Koska soijarouheet ja tofut ovat eläinperäisiä tuotteita huomattavasti vähärasvaisempia, kannattaa niiden valmistuksessa käyttää riittävästi rasvaa.

Jos mieli tekee pekonia, löytyy apu suolasta, savunmausta ja rasvasta eli pointti on maustamisessa ja kypsentämisessä. Tästä linkistä löydät reseptit tofusta, munakoisosta, sienistä, kookoksesta, seitanista ja tempestä valmistettaviin vegepekoneihin englanniksi. Chocochilistä löytyy hyvä versio soijahiutalepekonista.


Kanaisat ruoat

Jos haluat lautasellesi jotain kanaa muistuttavaa kanatonta evästä, löytyy kasvikunnan tuotteista myös kanaa muistuttavia suutuntumia ja makuja.

Broilerisuikaleiden perinteinen korvaaja on soijasuikale tai -leike, seitan tai tofu. Todennäköisesti myös piakkoin kauppoihin saapuva nyhtökaura kelpaa kanan tilalle oikein hyvin. 

Seitania, soijatuotteita ja tofua voi uppopaistaa ja ne voi syödä tulisen kastikkeen kera wingsien tapaan. Texas Pete tai muu vastaava kastike sekoitetaan sulatettuun margariiniin, uppopaistetut seitanit tai soijaleikkeet upotetaan siihen ja syödään porkkanatikkujen kera.

Kikherneistäkin saa kanamaista suutuntumaa, kun ne marinoi ja paahtaa. Esimerkiksi tässä on yksi ohje, jonka mausteita voi fiksailla kanamaisemmiksi, jos haluaa.

Perinteisiä kanan kanssa käytettäviä mausteita ovat karrit, erilaiset sitrukset ja kaffirlimen lehdet, chilit, valkosipuli ja monet yrtit, kuten salvia, timjami, rosmariini ja korianteri. Näitä samoja mausteita voi tietysti käyttää myös soijasuikaleiden ja kumppaneiden maustamiseen ja marinointiin. Vegaanisia marinointi- ja grillauskastikkeita löytyy myös valmiina, ja broilerimausteetkin ovat useimmiten vegaanisia, joten niitäkin kannattaa käyttää.

Monet kananmakuiset nuudelit ovat vegaanisia! Vegaanituotteet-sivustolta voit tarkistaa, mitkä!

iHerbistä voi tilata vegaanista kanaliemitiivistettä. Se kuuluu oman keittiöni vakkarituotteisiin, joten suosittelen sitä lämpimästi, jos joskus teet iHerbiin tilauksen.

Vegaanisia nugetteja löytyy muutamalta tuotemerkiltä. En nyt osaa sanoa, kuinka lähellä ne ovat kanallisia versioita, mutta rapsakoiksi paistettuina ne maistuvat kyllä tosi hyviltä.


Kalaisat ruoat

Jos kaipaat kalanmakua, mutta et halua sitä varten syödä kaloja, voit kikkailla mausteilla ja suutuntumilla!

Tilli on todella yleinen mauste kalaruoissa, joten sitä voi käyttää saman efektin luomiseksi myös kasvisruoissa. Sitruuna ja sitruunapippuri ovat myös perinteinen kalaruoan mauste, joten niiden kanssa voi myös kikkailla.

Kalan ominaismaku johtuu usein kalan rasvahapoista eli omegoista. Tästä syystä esimerkiksi hamppu- ja pellaöljy tuovat monille mieleen kalan. Pienessä määrin käytettynä ne voivat lisätä ruoan kalamaisuutta.

Koska kalat syövät levää tai levää syöviä kaloja, maistuvat ne levältä. Kalanmakua saa siis ruokaan myös käyttämällä levää, kuten murskattua norilevyarkkia tai kelp-jauhetta. Noriarkissa on myös vähän sellainen sitkeä kalannahkamainen vivahde, joten sitä voi hyödyntää erilaisissa ruoissa myös "kalan nahkana". Saatavilla on myös merileväkaviaaria, jonka mustat versiot ovat vegaanisia.

Myös savunmaku yhdistetään usein kalaan. Savunmakua saa ruokaan nestesavulla ja savupaprikalla. Myös kylmäsavutofussa on kalaisa fiilis juurikin savunmaun vuoksi.

Hyvin autenttisen oloista raakaa kalaa vegaaniversiona voi tehdä vesimeloneista! Vesimelonipalat marinoidaan ja paistetaan, jolloin niiden rakenne, maku, ulkonäkö ja haju muuttuu yllättävän kalamaiseksi. Englanninkielisen ohjeen löydät täältä

Munakoisosta voi tehdä munakoisosilliä, joka maistuu myös heille, jotka eivät tykkää munakoisosta tai sillistä!

Hyvä ruoka, huonot jutut -blogista löytyy huippuohje tofumuikuille! Ohjeessa hyödynnetään levää, sitruunaa ja sitruunapippuria sekä voinmakuista rypsiöljyä. Olen syönyt noita viime kesänä ja totean, että ne olivat ihan huippuja!

Hieman tonnikalasalaattimaista salaattia voi tehdä kikherneistä ja sopivista mausteista. Tässä on yksi resepti.

Vegekaupoista voi ostaa erilaisia feikkikalatuotteita, kuten tonnikalaa ja katkarapuja. Niistä voi tehdä esim. tonnikalatonta pastaa.


Niin, miksi vegaanin pitäisi syödä makkaraa?

Loppuun vielä muistutus. Vegaanin ei pidä syödä makkaraa, mutta niin saa tehdä, jos haluaa. Se ei ole keneltäkään pois.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Maustaminen

Suolalla ja pippurilla pääsee maustamisessa jo tosi pitkälle, mutta on ihan luontevaa haluta maustaa ruokansa myös muilla asioilla. Jos ei ole tottunut kokkailija, voi maustaminen tuntua mutkikkaalta. Kokosin listan erilaisista asioista, joita monilta löytyy ruokakaapeista, mutta joita ei ehkä mielletä mausteiksi. Annan myös muutamia muita vinkkejä maustamiseen.

Mausteet

Mausteiksi mielletään usein lähinnä maustepurkeissa myytävät asiat, kuten pippurit, yrtit ja karrijauheet. Niistä on tietysti hyvä lähteä liikkeelle, mutta maukasta ruokaa saa aikaiseksi monilla muillakin asioilla!

  • "Perinteisiä" mausteita ovat mm. paprika- ja savupaprikajauhe, chilit, cayenne, musta-, valko-, viher- ja maustepippurit, timjami, rosmariini, basilika, oregano, tilli sekä muut kuivatut yrtit, juustokuminajauhe eli jeera sekä korianterijauhe. Cajunmauste, karrijauheet ja garam masala ovat puolestaan tuttuja maustesekoituksia. 
  • Kanelit, kardemummat, inkiväärit, neilikat ja muut jouluisiksi mielletyt mausteet sopivat nekin moniin suolaisiin ruokiin. Jos et ole tottunut niitä käyttämään, kannattaa kokeilla ensin ihan varovasti.
  • Grilli-, broileri- ja kalamausteet ovat useimmiten vegaanisia, joten niillä saa tarvittaessa tuttuja makuja myös kasvisruokaan. Myös muihin erikoisempiinkin maustesekoituksiin kannattaa tutustua. Esimerkiksi Santa Marialla on hyviä maustesekoitusmyllyjä, jotka ovat käteviä vaikkapa mökille lähtiessä, jos ei halua ottaa koko mausterepertuaaria mukaan. Omat suositukseni sarjan tuotteista ovat BBQ & Grill Mesquite sekä Roasted Garlic & Pepper, joita tekisi mieli rouhia ihan kaikkiin ruokiin
  • Jotkut mausteet kaipaavat tuekseen rasvaa, jotta niiden aromit pääsevät parhaiten esiin. Siksi esimerkiksi karrijauheita usein paistetaan öljyssä ennen muiden ainesten lisäämistä. Myös rasvat itsessään vaikuttavat ruoan makuun ja antavat sille täyteläisyyttä. Jos ruoka ei tunnu maistuvan tarpeeksi, voit kokeilla lisätä sen joukkoon enemmän rasvaa sen sijaan, että lisäisit mausteiden määrää.
  • Koska erilaiset öljyt maistuvat erilaisilta, voi niitä itsessäänkin käyttää ruoan maustamiseen. Pieni liraus paahdettua seesamiöljyä saa ruoan maistumaan hyvin erilaiselle kuin ruoka ilman seesamiöljyä. Oliiviöljyssä on oma makunsa, samoin erilaisissa pähkinäöljyissä, kuten ihanassa macadamiaöljyssä. Saatavilla on myös erilaisia maustettuja öljyjä, kuten voin, sitruunan, yrttien, valkosipulin ja chilin makuista rypsiöljyä, jotka ovat kaikki vegaanisia. Ne sopivat tosi hyvin sellaisiin maustamishetkiin, jolloin ei jaksa hienontaa valkosipulia tai sitruunat ovat unohtuneet kauppaan. 
  • Tavallinen rypsiöljykin tietysti käy ja sopii käytännössä kaikkeen ruoanlaittoon. Kylmäpuristetun rypsiöljyn makuun sen sijaan saattaa joutua tottumaan. En suosittele makunsa puolesta myöskään pellava- tai hamppuöljyjä ruoanlaittoon niiden voimakkaan maun vuoksi.
  • Klassinen tapa maustaa kaikenlaisia ruokia on tietysti soijakastike. Niitäkin löytyy erivahvuisia ja erimakuisia, joten sen peruskikkomanin lisäksi kannattaa silloin tällöin tutustua myös muihin merkkeihin ja makuihin. On olemassa myös makeaa Ketjap Manis -soijakastiketta, joka sekin käy moniin ruokiin, jotka kaipaavat pienen määrän makeutta muita makuja taittamaan.
  • Suola ei ole se kaikkein terveellisin mauste, mutta kulinaristimielessä sekin on tärkeä osa maustamista. Jos reseptissä käsketään laittaa suolaa maun mukaan ja pieni hyppysellinen ei riitä, kannattaa suolaa tietysti laittaa enemmän. Suoloja löytyy erimakuisina. Peruspöytäsuola on maultaan terävämpää kuin esimerkiksi puhdistamaton ruususuola. Saatavilla on myös rikinmakuista mustaa suolaa (kala namak), jolla saa ruokaan kananmunamaisen maun. Kala namakia voi ostaa monista etnisistä ja erikoisruokakaupoista.
  • Ruokaan kannattaa usein lisätä myös jotain happoa, kuten etikkaa tai sitruunaa. Etikoita ja balsamicoja löytyy valtavasti erilaisia, kuten puna-, valko- ja omenaviinietikka ja väkiviinaetikka sekä monet erikoisetikat, kuten granaattiomenaetikka. Balsamiviinietikoitakin löytyy monenlaisia. Sitruunan- tai limetinmehu sopii myös monenlaisiin ruokiin. Joskus happoja käytetään suurempia määriä, mutta niitä voi käyttää myös pieninä tilkkoina korostamaan ruoan muita makuja. Sitrushedelmistä kannattaa muistaa myös kuoret, joita voi raastaa ruoan sekaan pienen määrän. Ne antavat paljon makua. Myös kaffirlimen lehdet sopivat moniin, erityisesti itämaisiin ruokiin.
  • Tuoreet yrtit, kuten rosmariini, basilika, tilli, persilja ja timjami maustavat ruokaa melko eri tavalla kuin kuivatut yrtit. Esimerkiksi basilikan maku on mielestäni aivan erilainen kuivattuna ja tuoreena. Korianteri on tuoreista yrteistä ehkä eniten mielipiteitä jakava. Jotkut rakastavat sitä yli kaiken ja joidenkin mielestä se maistuu saippualle. Tämä johtuu itse asiassa geeneistä eli joidenkin ihmisten suussa korianteri ei vain maistu hyvälle, vaikka kuinka yrittäisi siihen totutella. Minä kuulun näihin korianterille yökkäilijöihin, joten siksi sitä ei koskaan näy keittiössäni.
  • Tuoreet chilit ovat tietysti oma lukunsa ruoan maustamisessa. Hyvä muistisääntö on, että mitä pienempi chili, sen tulisempi se on. Myös tuore inkivääri antaa ruoalle tulisuutta.
  • Voimakkaan makuisista kasviksista valkosipuli on monelle kokkailijalle ehdoton juttu, jota käytetään kaikkiin mahdollisiin ruokiin. Raakana sen maku on tietysti voimakkaimmillaan, mutta kypsennettynä se maistuu usein myös heille, jotka eivät voi sietää raakaa valkosipulia. Valkosipulia myydään myös rouheena ja jauheena, jotka ovat varsinkin kiireisille tosi käteviä.
  • Jos ruoka tuntuu kaipaavan jotain makua, mutta et oikein keksi, mitä se voisi olla, kokeile ripausta sokeria! Ruoan ei ole tarkoitus maistua makealta, mutta pieni määrä makeutta usein taittaa muita makuja paremmin yhteen sopiviksi. Sokerin lisäksi makeutta saa siirapeista ja vaikkapa omenasta, joka sopii yllättävän hyvin monenlaisiin keittoihin ja pataruokiin.
  • Helppo tapa saada ruokaan täyteläistä makua, on käyttää kasvisliemikuutioita, -jauheita tai kasvisfondeja. Ne ovat pääsääntöisesti vegaanisia, mutta kannattaa tarkistaa, ettei tuoteselosteessa ole esim. laktoosia.
  • Oluthiiva- eli ravintohiivahiutaleet kuuluvat monen vegaanin ruokakaappiin vakkarituotteena, koska niistä voi tehdä juustokastikkeita ja muita juustoisia ruokia ilman lehmää. Oluthiivahiutaleet sopivat myös arominvahventeeksi eli pieni tai vaikka isokin määrä oluthiivahiutaleita kastikkeessa tai keitossa korostaa ruoan muita makuja.
  • Erilaiset maustetahnat ja kastikkeet, kuten karri- ja chilitahnat, pestot, sinapit, ketsupit, misotahna sekä tomaattipyre käyvät nekin tietysti maustamiseen. Kannattaa siis tutkailla jääkaapin sisältöä sillä silmällä ja lusikoida ruoan sekaan myös näitä tuotteita.
  • Yksi tosi oleellinen asia maukkaan ruoan valmistamisessa on se, että pääraaka-aineet ovat maukkaita. Jos lanttu on mauton, ei siitä tule maukasta kypsentämällä eivätkä raa'at tomaatit yleensä maistu yhtä herkullisilta kuin kypsät. Sama koskee myös hedelmiä, jotka raakoina maistuvat vähemmän ja tylsemmälle kuin sopivan kypsinä. Kauden kasvikset ovatkin usein makunsa puolesta parhaimmillaan ja niitä kannattaa siksi käyttää. Ne ovat usein myös halvimmillaan ja tietysti ekologisimmillaan, koska niitä ei ole tarvinnut säilyttää pitkiä aikoja.

Maustamisessa tärkeintä on maisteleminen!

Tärkeä juttu ruokaa tehdessä on se, että sitä maistellaan jo ennen kuin se on valmista. Jos ruoasta tuntuisi puuttuvan jokin maku, sitä pitää siihen lisätä, sillä ruoka ei muutu maukkaaksi matkalla kattilasta lautaselle.
  • Tuttuja ja hyväksi todettuja mausteita ei kannata pihistellä eikä reseptejä tarvitse noudattaa orjallisesti. Vaikka reseptissä sanottaisiin "1 tl tilliä", voi sitä laittaa enemmän, jos on suuri tillin ystävä.
  • Jos mauste ei ole ennestään tuttu, sitä kannattaa lisätä ensin vain vähän. Tämän jälkeen ruokaa kannattaa maistella ja jos maustetta tuntuu olevan liian vähän, sitä kannattaa tietysti lisätä. 
  • Tulisia mausteita kannattaa laittaa aluksi vain pieni määrä ja lisätä tarvittaessa. Ruoasta on jälkikäteen helpompaa tehdä tulisempaa kuin vähemmän tulista.
  • Jos ruoka koostuu useista osista, voi niitäkin maistella. Esim. makaronilaatikon soija- tai härkäpapurouhe sekä nesteet kannattaa maustaa ja maistella erikseen. Niiden tulee myös olla riittävän maukkaita, jotta niissä on tarpeeksi makua myös yhdessä makaronin kanssa.
  • Jos mausteliemi on vain pieni osa koko ruokaa (esim. kaalilaatikko tai karjaton paisti), se kannattaa maustaa tosi reippaasti, sillä se laimenee muun ruoan sekaan.
  • Jos marinoi tofua, papuja tai soijasuikaleita, kannattaa marinadia maistella. 
  • Pihvi- ja pyörykkätaikinoita voi maistella myös "raakana".

tiistai 12. tammikuuta 2016

Vegaanina vuonna 97

Ryhtyessäni vegaaniksi lukion ekaluokkalaisena vuonna 1997 en tiennyt yhtään, mitä minun pitäisi syödä tai mistä etsiä tietoa. Päädyin luontaistuotekauppaan kyselemään ja sain mukaani paketillisen vaaleaa soijarouhetta ja reseptivihkon. Tutkin niitä kotona hämmentyneenä. En tuntenut ketään toista vegaania eikä internet ollut vielä tuolloin yhtä helposti saavutettavissa kuin nykyisin. Kesti siis aika pitkään, että sain kiinni veganismin ideasta ja löysin omat rutiinini. En silti ajattele, että elo vegaanina olisi ollut erityisen vaikeaa.

Nyt yhdeksäntoista vuotta myöhemmin toimin Vegaanihaasteen tuutorina eli autan ihmisiä heidän ensiaskelissaan kohti uutta ruokavaliota ja elämäntapaa. Vastatessani heidän kysymyksiinsä ovat omat muistot vegaanitaipaleeni alkuajoista olleet kovastikin mielessä. Vaikka jotkut jutut ovat samanlaisia nyt kuin parikymmentä vuotta sitten, on paljon myös muuttunut tässä välissä.

Vuonna 1997 erikoistuotteiden valikoima perusruokakaupoissa oli todella suppea. Minun piti oikeasti pinnistellen muistella, mitä erikoistuotteita tuolloin saattoi löytää Citymarketin ja Prisman hyllyistä.
Sain aikaan tällaisen listan:
  • Maustamaton tofu 
  • Kaksi erilaista soijakermaa. Toinen paksua, vanukasmaista, mautonta ja omituista. Toisesta pystyi sitruunamehun avulla tekemään kermavaahtoa kakun päälle. Joskus se pysyi kakun päällä ja joskus se valui siitä pois. 
  • Tofuline-merkkistä soijamaitoa, soijakaakaota ja soijajäätelöä 
  • Soijajauhoa. 
Tofu ja soijajauho on tähän listaan merkitty erikoistuotteiksi, koska ne olivat vielä tuohon aikaan sellaisia hyvin selkeästi. Nykyisin tofu on täysin luokiteltavissa ihan peruselintarvikkeeksi, koska sitä uskaltavat syödä jo muutkin kuin kasvissyöjät. Soijajauho löytyy edelleen useimpien kauppojen valikoimista, mutta sen merkitys keskeisenä vegaaniravitsemuksen kulmakivenä on kovasti pienentynyt. Ja hyvä niin.

Kun aikaa vähän kului, lisääntyi erikoistuotteiden määrä ruokakaupoissa hiljalleen. Muistan ainakin soijajogurtit ja -vanukkaan sekä soijapihvit. Vegaaneille sopivat erikoistuotteet olivatkin tosi pitkään lähes poikkeuksetta soijapohjaisia. Esimerkiksi kauramaitoa löytyi Tampereella pitkään ainoastaan Kehitysmaakaupasta.

Tuotteiden vähyys ei liittynyt pelkästään niin sanottuihin erikoistuotteisiin, vaan myös nykypäivän peruselintarvikkeitakaan ei ihan hirveästi löytynyt. Säilykepapuja löytyi tuohon aikaan noin kolmea laatua: valkoiset pavut tomaattikastikkeessa, valkoiset pavut ilman tomaattikastiketta ja ruskeat pavut. Papuruoat tehtiinkin pääasiassa ostamalla pavut kuivina sekä liottamalla ja keittämällä ne itse. En ole vuosiin jaksanut nähdä tuota vaivaa, koska lähes kaikista kaupoista löytyy useita laatuja papusäilykkeitä.

Soijarouhetta ei vielä löytynyt kauhean helpolla tavallisista ruokakaupoista. Myöskään margariini ei ollut tuolloin itsestäänselvyys, sillä niiden D-vitamiini oli tuohon aikaan poikkeuksetta eläinperäinen. Hedelmä- ja vihannesosastokin oli nykyistä suppeampi ja esimerkiksi pähkinäosastolta löytyi nykyistä vähemmän vaihtoehtoja. Sama koskee oikeastaan kaikkia muitakin tuoteryhmiä.

Koska en tiennyt sellaisista erikoistuotteista, joita nykyisin löytyy kaikkialta, en tietenkään osannut niitä edes kaivata. Ruoka siis tehtiin itse alusta asti ja raaka-aineita ostettiin marketin lisäksi myös luontaistuotekaupoista, ekokaupoista ja muista erikoisliikkeistä. Ravintoloiden vegaanitarjonta oli aika kehnoa, sillä tosi harvasta paikasta sai mitään erityisen vegaaniystävällistä ruokaa. Tuon ajan vegaaneista tulikin lähes poikkeuksetta hyviä kokkeja!

Jos aloittelevan vegaanin oli vaikea löytää tietoa itse, eipä sitä löytynyt heiltäkään, joilta sitä olisi ehkä odottanut. Kävin vegaaniksi ryhdyttyäni ravitsemusterapeutilla. Hänellä ei ollut tietoa esimerkiksi soijarouheen ravintosisällöstä. Hänelle toimittamastani ruokapäiväkirjasta saattoikin jäädä vähän vajavainen kuva ravitsemuksestani. Sain neuvoksi syödä paljon täysjyväleipää, jotta saisin riittävästi proteiinia. En muista, että palkokasveista tai pähkinöistä olisi ollut mitään puhetta.


Kävin kesällä Turtolan Citymarketissa ja keräsin ostoskoriini kuvan tuotteet. Julkaisin kuvan Facebook-seinälläni ja kirjoitin: "Tänään meinas tulla kaupassa itku. Kun aloin vegaaniksi, niin mitään näistä tuotteista ei ollut olemassa. Siis edes noita reilun kaupan luomubanaaneja." Banaaneja ja nuudeleita lukuun ottamatta kaikki kuvan tuotteet olivat uutuuksia, jotka olivat ilmestyneet kauppaan parin kuukauden sisällä.

Parinkymmenen vuoden aikana on muuttunut oikeastaan kolme isoa asiaa: tuotteiden saatavuus, tiedon lisääntyminen sekä vertaistuen saaminen. Vegaanisia erikoistuotteita löytyy ihan kaikista kaupoista ja suurinta osaa niistä ei enää edes pidetä minään vegaanien omaisuutena, vaan kaikki muutkin haluavat niitä syödä. Kasvimaitohylly on valtava, papuhylly on valtava, keksi- ja karkkihyllyistä löytyy tosi paljon vaihtoehtoja. Margariiniakin löytyy montaa eri sorttia! 

Soijarouheen rinnalle on tullut härkäpapu- ja hernepohjaisia tuotteita, maustamattoman tofun rinnalle rivistö eri tavoin maustettuja ja marinoituja tofuja ja jopa juustohyllystä löytyy toimivaa ja hyvänmakuista (ja vielä soijatonta!) vegaanista juustoa. Einesteollisuus on ottanut vegaanit huomaansa ja yritys toisensa jälkeen ilmoittaa lisäävänsä vegaanisten tuotteiden määrää tai siirtyvänsä jopa kokonaan vegaanisiksi.

Nykyisin vegaanin ei ole pakko osata itse kokata, jos haluaa syödä hyvin. Ravintoloiden ruokalistoilta löytyy päteviä, valmiiksi vegaanisia annoksia tai annoksia, jotka voi helposti muokata vegaanisiksi ilman, että esimerkiksi annoksen oleellisin proteiininlähde pitäisi jättää pois. Jos kahvila ei tarjoa kahvimaitovaihtoehtona soija-, kaura- tai mantelimaitoa, voidaan sen ajatella olevan ajastaan pahasti jäljessä. Vegaaniruoan kulinaristisesta noususta kertoo sekin, että vuosi sitten Top Chef -ohjelmassa finaalipaikasta kisattiin kokkaamalla vegaaniruokaa.

Tietoa on saatavilla valtavasti niin netissä kuin paperille printattuna. Vegaanituotteet-sivusto on yksi hienoimmista ja käytännöllisimmistä nettisivuista, mitä on olemassa. Facebookissa on jo kymmeniä kaupunkikohtaisia ryhmiä, joissa voi tiedustella ja jakaa vinkkejä oman kaupungin vegaanitarjonnasta. Reseptejä löytyy kymmenistä vegaaniblogeista sekä keittokirjoista ja vielä suomeksi. Vegaaniliiton sivuilta voi lukea ravitsemusalan ammattilaisten kirjoittamia tekstejä siitä, mitä asioita vegaanien tulisi ottaa huomioon ruokavaliota suunnitellessaan. Vegaaniruokavalio on myös otettu osaksi virallisia ravitsemussuosituksia. Jokainen kiinnostunut voi tutustua oman ruokavalionsa ravintosisältöön esimerkiksi Finelin laskureiden avulla.

Koska kasvissyönti on yleistynyt ja internet pienentää välimatkoja, on nykyisin 1990-lukua helpompaa löytää samoin ajattelevia ihmisiä joko omasta naapurista ja työpaikalta tai sitten netin välityksellä kauempaa. On jopa mahdollista elää kuplassa, jossa kaikki kaverit ovat vegaaneja. Omasta mielestäni on tosi tärkeää, että ei ole ainoa tuntemansa vegaani eli suosittelen ihan kaikille vegaaneille ja tietysti muillekin kasvissyöjille sitä, että etsiytyy muiden kasvissyöjien seuraan. Heidän kanssaan ei edes tarvitse keskustella kasvissyönnistä tai eläinten kohtelusta. Riittää, että voi viettää aikaa ihmisten kanssa, joille ei tarvitse lainkaan selitellä omia valintoja.

Ja sitten on tietysti vielä Vegaanihaaste! Se on ennenkuulumattoman mahtava tapa kokeilla kasvissyöntiä. Kuka vain voi koska vain osallistua siihen juuri sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä. Haasteen vastaanottajat saavat päivittäisen uutiskirjeen täynnä reseptejä, tietoa ja vinkkejä. Avukseen voi myös valita henkilökohtaisen vegaanituutorin, jolta voi kysellä mistä tahansa veganismia liippaavasta asiasta. Vegaanihaaste on myös sosiaalisesti iso juttu, sillä haasteen tuhannet vastaanottajat ovat tekemisissä netin välityksellä myös keskenään, jos niin haluavat. Vegaanihaaste vastaa siis oikeastaan kaikkiin niihin tarpeisiin, joita olisin itse kaivannut vuonna 97. Vegaanihaasteesta tekee erityisellä tavalla siistiä se, että se toteutetaan vapaaehtoisvoimin eli kaikki haasteen järjestäjät sekä sata tuutoria tekevät homman ilmaiseksi.

Voin kuvitella, kuinka monesta tuoreesta vegaanista saattaa tuntua, että eläinten asia ei edisty. Asiaa vähän pidempään seuranneena voin kuitenkin todeta, että isoja asioita on jo tapahtunut. Tieto ja tuotteet ovat lisääntyneet, mikä helpottaa yhä useampia ihmisiä muuttamaan kulutustottumuksiaan, mikä puolestaan lisää entisestään tuotevalikoimaa ja helpottaa taas uusien ihmisten valintoja. Ihan vielä ei ole työ tehty, sillä kymmeniä miljoonia eläimiä tapetaan vuosittain ruoaksi ja takinkauluksiksi jo pelkästään täällä meillä Suomessa. Ilmastonmuutosta ja muita ympäristökysymyksiä ei ole toistaiseksi ratkaistu, vaikka kasvissyönnillä voitaisiin vaikuttaa myönteisesti myös näiden ongelmien selvittämiseen. Nämä eivät ole syitä lannistua, vaan syitä näyttää positiivista esimerkkiä muille, että vegaanina voi elää ihan tavallista elämää luopumatta mistään oleellisesta.

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole luoda mitään sankariviittaa henkilöille, jotka aloittivat vegaanitaipaleensa kauan sitten ilman Anamman pyöryköitä ja Plantin kauravispiä. Ymmärrän myös, että myös nykypäivänä muutos omassa ruokavaliossa ja muissa elämäntavoissa voi tuntua haasteelliselta. Haluan tekstillä tuoda esiin sen, miten helpoksi nykypäivänä on tehty eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen tai vegaaniksi ryhtyminen, ja jos jonkinlaisia ongelmia tulee vastaan, löytyy apua helposti.

Nykyisinkään ei muuten ole mitään pakkoa syödä pelkkiä vegaanieineksiä ja iChockin nougat crisp
-suklaata, vaikka niitä saisikin omasta lähikaupasta. On ihan ok liottaa ja keittää pavut itse myös 2010-luvulla!

* * *

Lisäys 18.1. Myös Italianpata-aines oli jo tuolloin vegaanista! Tämä tuli puheeksi mainiossa Sipsikaljavegaanit-ryhmässä Facebookissa.