perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arkiruokia

Tämä teksti sai alkunsa, kun lueskelin Facebookin erinäisten vegaaniryhmien keskustelua siitä, millaisena vegaaniruokaa ei-vegaanien keskuudessa pidetään ja millaisena sitä pitäisi ei-vegaaneille markkinoida. Aloin pohtia syitä sille, miksi itse syön sellaista ruokaa, mitä syön. Tämä ei ole mikään eläinoikeusteksti, vaan ihan käytännön syömisen pohdiskelua jutusteluhengessä.

Homma lähtee kohdallani siitä, että ruoan on oltava vegaanista. Pyrin myös valitsemaan luomu- ja reilun kaupan tuotteita, koska en halua syömisvalinnoillani aiheuttaa harmia ympäristölle, ihmisille ja tuleville sukupolville.

Ruoan pitää maistua hyvältä, sillä pahanmakuisen ruoan syöminen on ärsyttävää. Hyvänmakuinen ruoka ei ole synonyymi sille, että söisin pelkästään eineksiä, pelkästään prosessoitua ruokaa, pelkästään prosessoimatonta ruokaa, pelkästään raakaruokaa, pelkästään gluteenitonta ruokaa tai pelkästään jotain muuta tiukan kriteerin evästä. Esimerkiksi salaatti voi olla hyvää tai sitten se voi olla pahaa, mutta salaatti itsessään ei ole synonyymi hyvälle tai pahalle ruoalle.

Ruoan tekemisen pitää olla mielekästä ja mukavaa. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että syön einespyöryköitä ja ranskalaisia ja joskus useamman tunnin pilkkomista ja kokkailua. Useimmiten ruoanlaittoni on jotain tältä väliltä.

Yritän syödä terveellisesti, mutta en mene rikki, jos tämä ei jokaisella aterialla onnistu tai jos unohdan sen ihan tarkoituksella. Minulle terveellinen ruoka tarkoittaa sitä, että syön monipuolisesti vihanneksia, juureksia, salaatteja, yrttejä, hedelmiä, marjoja, palkokasveja, pähkinöitä, viljoja sekä kaikenlaisia näistä jalostettuja tuotteita. En erityisesti jaksa vouhottaa esimerkiksi proteiinista, vaan pidän tärkeämpänä sitä, että syön riittävästi ja monipuolisesti kaikenlaista, jolloin proteiinintarpeeni täyttyy lähes automaattisesti.

En välttele prosessoituja tai lisäaineilla kyllästettyjä tuotteita mitenkään erityisesti, mutta en myöskään syö pelkästään niitä, vaan yritän resurssieni mukaisesti syödä mahdollisimman paljon ns. whole food -termin mukaista ruokaa. Perustelen tätä yksinkertaisesti sillä, että oma kroppa tuntuu paremmalta silloin, kun teen ruokaa alusta asti itse kuin silloin jos olen pidemmällä eines-, margariini- ja lisäainedieetillä.

Rakastan pakasteherneitä ja muita pakastetuotteita, sillä ilman niitä söihin huomattavasti vähemmän kaikenlaisia tärkeitä kasviksia. Mikä tahansa ruoka saa ison buustauksen tärkeitä ravintoaineita ja tärkeitä makuja, kun sekaan heittää esimerkiksi puoli pussillista pakasteherneitä, -maissia, -ruusukaalia, -parsakaalia, -papuja tai mitä kaikkea jänskää pakasteosastolta löytyykään.

Lyhyesti sanottuna ruokani pitää olla eettistä, hyvänmakuista sekä useimmiten omien kriteerieni mukaan terveellistä ja sen valmistamisen pitää olla mielestäni kivaa.

Tässä pari arkiruokaa, joita teen tosi usein:
  • Avokadopasta. Se on helppo ja nopea tehdä, jos vain avokadot sattuvat olemaan sopivan kypsiä. Reseptiä voi muokata vielä vähän ruokaisammaksi lisäämällä siihen esimerkiksi paistettua tofua tai niitä pakasteherneitä.
  • Salaatti. Kyllä, salaatti! Paistan paketillisen tofua (tai vaihtoehtoisesti marinoin esim. kikherneitä) ja sillä aikaa pilkon tomaattia, kurkkua, paprikaa, sipulia ja salaattia kulhoon. Kastikkeen teen etikasta, öljystä, valkosipulista, suolasta ja mustapippurirouheesta. Oleellista tässä ruoassa on se, että sitä syödään oikeasti iso annos.
  • Keitto. Laitan kattilaan vettä ja kasvisliemikuution. Pilkon sinne perunaa, porkkanaa, sipulia ja muita mahdollisia vihanneslokeron herkkuja ja pari kourallista soijarouhetta tai -suikaleita. Keittämisen loppuvaiheessa lisään sekaan aarteita pakastimesta, kuten vaikkapa niitä suosikkejani eli pakasteherneitä. Maustan keittoni yleensä aika simppelisti suolalla ja pippurilla sekä yrttimausteilla, mutta usein ripautan sekaan myös jotain chiliä. Ihan hirvittävän hyvää keittoa saa, kun liemen sekaan lisää tomaattipyrettä ja kookosmaitoa.
  • Teen tosi usein vohveliraudalla toasteja, koska leipä nyt vain on tosi paljon parempaa rapeana. Täytän leivän asioilla, joita löytyy jääkaapista ja puristan vohveliraudan sisälle muutamaksi minuutiksi. Niin hyvää! Leivän voi täyttää esim. vegaanisella pestolla, pavuilla, tofusuikaleilla tai seitanleikkeleillä ja tomaatilla.
  • Ranskikset. Ranskisten kylkeen voi laittaa uuniin paistumaan marinoituja kikherneitä tai soijasuilaleita. Kaveriksi ranskiksille voi tehdä kivan salaatin tomaatista ja sipulista. Ketsupin virassa omalla lautasellani on useimmiten maustamaton soijajogurtti.
  • Smoothie. Tämä menee ehkä enemmän aamiaisosastoon, mutta pääsi kuitenkin tälle listalle. Smoothieni koostuu useimmiten banaanista, appelsiinista ja mustikoista. Jos minulla on tuoretta basilikaa, niin laitan sitä smoothien sekaan, koska se maistuu yllättävästi ihanalta. Nesteenä smoothiessa käytän useimmin vettä ja lisäksi sen sekaan päätyy myös jotain pähkinöitä tai siemeniä. Smoothieta pitää tietysti tehdä suurin piirtein ämpärillinen.
  • Perunat ja kastike. Suosikkiruoka lapsuudestani lähtien! Perunoiden keittämisen aikana teen kastikkeen, useimmiten tällä ohjeella. Perunoiden ja kastikkeen oheen paistan tofua, seitania tai jotain muuta jääkaapista löytyvää eineskamaa.
  • Tacot tai tortillat. Yksinkertaista ja hyvää! Paljon rehuja sekä soijarouhetta, tofua tai papuja. Kastikkeeksi käyvät esim. maustettu maustamaton soijajogurtti, salsa tai itsetehty cashewkastike tai hummus.
Jos soija jostain syystä pelottaa, niin sen voi kaikissa näissä resepteissä korvata muilla pavuilla, herne- tai härkäpapurouheella tai erilaisilla herne- tai härkäpaputempeillä.

Nyt tuli nälkä, joten alanpa suunnittelemaan, mitä tänään syön!

6 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja sulla. Heräsin itse miettimään samoja asioita, kun luin noita facebookin vegaanikeskusteluja. Mustakin on jotenkin tärkeää että tekee ruokaa mahdollisimman paljon alusta lähtien itse. Aika monen kohdalla se voisikin olla ratkaisu hiukan terveellisimpiin valintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä oleellista on se, että vegaaniruoan määrittelyksi riittää se, että se on vegaanista. Siitä eteenpäin jokainen päättäköön itse, mitä syö. Terveellisyyspointti on toki ihan perustellusti järkevä lähtökohta :) Veikkaan, että jos vegaanieineshyllyt olisivat olleet nykypäivän tasoisia, kun itse ryhdyin vegaaniksi, olisin elänyt lähinnä niillä. Koska eineksiä ja herkkuja ei saanut kaupasta helposti valmiina, piti itse opetella tekemään ruokaa - ja sen seurauksena ehkä osaan tehdä ruoasta vähän niin kuin vahingossakin terveellistä.

      Poista
  2. Oi ihana blogi! Löysin tämän vasta, siksi kommentoin vanhaa juttuasi. Vinkeistäsi on iloa muillekin kuin vegaaneille, ja näillä neuvoilla pärjäisi ummikkokin vegaanina :D Kivasti sulla noita innostavia ideoita *lähtee kaivamaan esiin leipägrilliä, siivuttamaan kukkakaalia jne.*

    Ennen 2000-lukua mm. juustoja ei ollut oikeastaan minkäänlaisia, oli muutenkin aika haastavaa olla vegaani. Nykyään onkin jo valikoimaa kivasti. Oma lähtökohtani ruokapuolella on eettisyyden lisäksi myös ilmastoasiat, sekä kaikkien kannustaminen vaikka vain vähän vähempään lihankäyttöön.

    Saanen vinkata blogistasi omassani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! Vinkkaaminen on varsin sallittua :)

      Vegaaniruokaa on kyllä nykyisin aika paljon helpompaa tehdä kuin viime vuosituhannella. Muistan, kuinka kauramaitoa myi Tampereella yksi kauppa ja soijajäätelöä käytiin ostamassa Helsingistä :D Ymmärrän kuitenkin, että vegaaniksi ryhtyminen on melko iso muutos myös nykypäivänä, koska me vain olemme tottuneet siihen, että ruoka tehdään eläimistä. Itselleni on tärkeää kannustaa ihmisiä vaihtamaan eläinperäisiä tuotteita kasviperäisiin, vaikka vain yksi tuote kerrallaan.

      Jos vegaaninen ruokavalio ja elämäntapa kiinnostavat, niin Vegaanihaaste on tosi hyvä juttu, johon voi lähteä mukaan. Tämä siis vinkkinä ihan kaikille, jotka tätä kommenttia lukevat :) Vegaanihaaste tarjoaa reseptit ja muuta tärkeää tietoa, aktiivisen ja lämminhenkisen "vertaistukiryhmän" sekä oman tuutorin, jolta kukin haasteen vastaanottanut voi kysellä ihan mitä vain aihetta liippaavaa. Vegaanihaasteen sivut löytyvät osoitteesta www.vegaanihaaste.net.

      Poista
    2. Vegaanihaasteessapa hyvä jutunaihe blogiin!

      Itse olin vegaani aikanaan siksi, että mielestäni eläin ei ole teollisuuskone. Pidän eläimistä, myös maatalouseläimistä, ja ajattelen niitä enemmänkin kumppanina kuin tuootantokoneina. Minä annan suojan ja helppoa ruokaa kanoille ja vuohille, ne antavat minulle vastineeksi munia ja joskus maitoa juustontekoon (tällä hetkellä ei, ovat siis lemmikkivuohia). Lihaa en syö edelleenkään, mutta en näe sitä pahana, että tällaisissa olosuhteissa eläneen eläimen lihaa myös hyödynnetään, kun sen on aika mennä. Suuremmassa mittakaavassa näen sen ongelman siinä, että nykyään sitä pihviä pitää olla joka päivä pöydässä, kun ei osata muuta syödä. Jos itse tai naapurissa kasvaisi karjaa tai olisi vaikka muutama kyyttölehmä, josta alueen ihmiset saisivat tarvitsemansa muuten kasvispitoisen ravintonsa lisäksi, kaikki olisi ok. Lypsylehmätkin ovat nykyään irvikuvia eläimestä tolkuttomine utareineen jättinavetoissaan.

      Onneksi ihminen on kykenevä muuttumaan, ja uskon, että pian tulee aika, jolloin on pakko muuttua, kyllä se ruuan kierrättäminen eläinten kautta joskus loppuu ja sittenhän ruoka riittääkin kaikille :)

      Entinen vegaani, nykyinen maaseudun tulevaisuuden lukija

      Poista
    3. Eläintuotannossa ei mielestäni ole kyse symbioosista vaan siitä, että ihminen käsikirjoittaa eläimen elämän alusta loppuun. Jos eläimen on "aika lähteä", se yleensä tarkoittaa suomeksi sitä, että eläin ei enää tuota tarpeeksi rahaa omistajalleen. Sairaita eläimiä ei lähetetä teuraaksi eli ne eivät päädy kenenkään ruokapöytään. Lisäksi aika harva tykkää syödä vanhojen eläinten lihaa, koska se ei vastaa käsitystä hyvästä lihasta. Eli myöskään vanhuuteen kuolleiden eläinten lihaa ei ruokapöydissä nähdä.

      Eläintuotannossa on eettisiä ongelmia riippumatta siitä, onko kyse pienestä vai isosta tuotannosta. Ne kyyttölehmätkin tuottavat maitoa vain synnytettyään vasikan, jolloin ongelmaksi tulee vasikoiden kohtalo. Toisaalta taas, oli kananmunan tuotanto kuinka pienimuotoista tahansa, siinä on aina kukkotipuongelma läsnä.

      Merkittävä ongelma eläintuotannossa on se, että eläimet eivät halua kuolla. Tuo käy hyvin selvästi ilmi vastikään julkaistuissa teurastamovideoissa, joissa kerta toisensa jälkeen näkee sen, miten vaikeaa on saada elämänhaluiselta olennolta henki pois.

      Tietenkään kaikkea eläintuotantoa ei voi laittaa samalle viivalle, vaan tietysti on eläintuotannon muotoja, joissa eläinten asiat ovat paremmin kuin toisissa. Niissä "parhaimmissakin" tuotantomuodoissa ongelma on siinä, että eläin ei pääse toteuttamaan koko potentiaaliaan, koska ihminen määrittelee rajat elämälle.

      Maailma on täynnä ekologista, herkullista ja ravitsevaa kasvisruokaa, joten näen vain loogisena sen, että ihmiset vaihtaisivat eläinperäiset tuotteet yksi kerrallaan kasviperäisiin eivätkä ns. väkisin yrittäisi keksiä jotain vähemmän epäeettistä tapaa tuottaa lihaa, maitoa ja munia.

      Labralihaa odotellessa :)

      Poista