Lähes törkyhyvä keitto

Super Bowl -hengen mukainen sämpylä.

Tein keittoa. Siitä tuli törkyhyvää. On kuitenkin vähän huijausta kirjoittaa resepti tänne blogiin, koska käytin sellaista ainesosaa, jota pitää tilata ulkomaan kaupasta. Koska haluan kuitenkin jakaa tämän erikoistuotteen ilosanomaa, päätyi resepti blogiin asti.

Jos joskus maailmassa tilaat jotain iHerb-verkkokaupasta, sanotaan nyt vaikka vegaanista kosmetiikkaa, niin ota ihmeessä tilaukseen mukaan tämä tuote: vegaaninen "kana"liemitahna. Sanon vaan, että "Voi herranen aika ja hyvä isä!"

Ihan oikeasti kyllä uskon, että keitosta tulee ainakin lähes törkyhyvää, vaikka tuon erikoistuotteen tilalla käyttäisikin kotoisampaa vaihtoehtoa. Koska keitossa on tosi paljon erilaisia ja erimakuisia kasviksia ja sitä keitetään suht pitkään (ja koska siinä on Ameriikan taikatahnaa), en maustanut keittoa mitenkään erityisen ronskilla otteella. Jos tällä ohjeella tuntuu siltä, että keitto kaipaa lisäpotkua, niin olet oikein oikeutettu sitä siihen lisäämään.

Lähes törkyhyvä keitto (4:lle)

• 2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
• 2 punasipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 pkt tofua
• 2 sellerin vartta
• 3 porkkanaa
• 4 perunaa
• 1 chili
• 1,5 l vettä
• 1 rkl kasvisliemijauhetta
• 1 tl mustapippurirouhetta
• 200 g (pakaste)herneitä
• 200 g (pakaste)maissia

1. Kuumenna öljy kattilassa. Kuutioi punaispuli ja silppua valkosipuli. Laske hieman lieden lämpötilaa ja kuullota sipuleita kuumassa öljyssä parin minuutin ajan.
2. Leikkaa tofu ohuiksi suikaleiksi. Lisää se sipuleiden sekaan ja paistele muutaman minuutin ajan. Samalla voit pestä, kuoria ja kuutioida kaikki loput kasvikset.
3. Lisää kasvikset ja kuullota niitäkin parin minuutin ajan.
4. Lisää vesi, kasvisliemijauhe ja mustapippuri. Maistele ja tarkista, tarvitseeko liemi lisää makuja. Jos siltä tuntuu, niin lisää suolaa, yrttimausteita ja mitä tahansa maustekaapin asioita, joista tykkäät.
5. Anna keiton kiehua 15 minuuttia. Tarkista, ovatko perunat ja porkkanat kypsiä. Jos eivät ole, niin keitä vielä lisää. Jos ovat kypsiä, lisää herneet ja maissit ja anna vielä kiehua vähintään viisi minuuttia.
6. Tarjoile höyryävänä.

Haluan sanoa vielä sanasen varsiselleristä. Tiedän, että siitä ei juuri tykätä. Minun mielestäni sille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus, sillä oikeastaan se on aika hyvä vihannes. Jos et tykkää haukata sitä suoraan raakana, niin älä tee niin – en minäkään. Jos et halua juoda mehua, jonka sekaan sitä on puristettu, niin älä tee niin – paitsi että suosittelen silti kokeilemaan, miltä maistuu itsepuristettu mehu, jossa on paljon omenaa, paljon appelsiinia, muutama porkkana ja yksi sellerin varsi. Sen sijaan, leikkaa selleri ihan pikkuisiksi paloiksi ja laita ne mukaan keittoon tai muhennokseen. Kypsennä niin kauan, että selleri on muhjaantunut ihan atomeiksi. Sitten maista ja totea, että eihän se nyt niin kamalaa ehkä ollutkaan. Tarvittaessa toista käsittely, sillä suu tottuu ajan kanssa erilaisiin makuihin.

Tortillalätyt

Meillä oli eilen tortillabileet, joihin tortillalätyt tehtiin ihan itse! Itsetehtynä ne maistuvat paremmilta kuin kaupan jo hieman liioitellun lisäaineiset tortillalätyt.

Tortillalätyt (10 kpl)

• 2 dl vettä
• 0,5 tl suolaa
• 3 dl durumvehnäjauhoja (tai vehnäjauhoja)
• 2,5 dl maissijauhoja
• 0,5 dl öljyä

1. Sekoita ensin vesi ja suola. Lisää nesteen sekaan vehnä- ja maissijauhot sekä öljy ja sekoita käsin kiinteäksi palloksi.
2. Jaa taikina kymmeneksi palloksi ja peitä ne kelmulla. Anna taikinapallojen levätä kymmenen minuuttia. (Tässä vaiheessa voisi olla hyvä hetki valmistella tortillojen täytteet, kuten leikata kasvikset, marinoida pavut, paistaa tofu jne.)
3. Laita paistinpannu kuumenemaan. (Jos sinulla on pinnoitettu pannu, kannattaa sen pohja peittää vedellä, jotta sen pinnoite ei höyrysty vaaralliseksi myrkyksi. Pannu on kuuma, kun vesi kiehuu. Kaada vesi pois, kun alat paistaa lättyjä.)
4. Kaulitse taikinapallosta parin millimetrin paksuinen tortillalätty. Taikina on suht elastista ja kimmoisaa, joten se ei jää pahasti pöytään kiinni. Silti apuna kannattaa käyttää jauhoja.
5. Paista tortillalättyä kuumalla, kuivalla pannulla, kunnes sen alapintaan alkaa muodostua pieniä ruskeita täpliä noin minuutin paistamisen jälkeen. Käännä lätty ja paista myös toiselta puolelta. Älä paista liian rapeaksi tai ruskeaksi, sillä tarkoitus on saada aikaan pehmeitä tortilloita eikä tortillanäkkäreitä. Kaulitse paistamisen aikana seuraava lätty.
6. Kun tortillalätty on valmis, nosta se lautaselle pyyhkeen alle, jotta se pysyy pehmeänä syömishetkeen saakka.

Täyteideoita

• paljon tuoreita kasviksia, kuten tomaattia, paprikaa, kurkkua, salaattia ja punasipulia sopivan pieniksi paloiksi pilkottuna
• oliiviöljyllä, omenaviinietikalla, valkosipulilla, cayennepippurilla, soijakastikkeella ja suolalla marinoituja kikherneitä
• Pieneksi murskattua (kylmäsavu)tofua rapeaksi paistettuna
• cashewpähkinöistä tehtyä nachokastiketta
• tölkkisalsaa

Sinappimunakoiso

Tämä on niin sanottua munakoisosilliä eli silliä ilman silliä. Tämä on siitä jännää, että tästä tykkäävät myös he, jotka eivät tykkää munakoisosta muissa yhteyksissä.

Sinappimunakoiso

• 1 munakoiso
• 2,5 dl soija- tai kaurakermaa
• 0,5 dl sinappia
• 1 rkl etikkaa
• 0,5 tl suolaa
• 0,25 tl valkopippuria
• 1 tl kuivattua tilliä

1. Leikkaa munakoiso sentin paksuisiksi paloiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä noin viisi minuuttia eli kunnes munakoisopalat ovat pehmeitä. Kaada vesi pois ja anna munakoisojen kuivua hetki siivilässä tai pyyhkeen päällä.
2. Sekoita soijakerma, sinappi, etikka, suola, valkopippuri ja tilli tasaiseksi. Lisää vielä lämpimät munakoisopalat kastikkeen sekaan.
3. Anna marinoitua jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään ennen tarjoilua.

Papujen keittäminen

Pavunkeittäjän parhaat kaverit

Tässä muutama sellainen vinkki papujen keittämiseen, joita en ole valitettavasti oikein missään aikaisemmin nähnyt, mutta jotka käsittääkseni ovat ihan yleisesti kaikkien papuja säännöllisesti keittävien tiedossa.

Suurin osa palkokasveista pitää liottaa ja keittää ennen käyttöä. Liotus- ja keittoajoille löytyy osviittaa tästä Vegaaniliiton esitteestä, mutta papulajikkeesta, korjuuajankohdasta ja todennäköisesti myös kuun asennosta johtuen ajat ovat vain suuntaa-antavia. Vaikka ohjeen mukaan tietyn pavun keittoaika on tunti, eikä se tunnissa ole vielä kypsä, pitää sitä tietysti keittää pidempään. Sama toimii myös toisin päin, eli jos pavut alkavat muussaantua jo puolen tunnin kohdalla, ovat ne varmasti jo kypsiä.

• Laita pavut isoon kattilaan. Pavut turpoavat liotessaan noin kaksinkertaiksi, joten valitse kattila, joka tulee vain puoliksi täyteen papuja. Laske kattila täyteen vettä, jotta pavut ovat koko liottamisen ajan vedenpinnan alapuolella.
• Liota papuja yön yli tai vähintään kahdeksan tuntia. Jos näyttää siltä, että pavut turpoavat niin paljon, että ne nousevat vedenpinnan yläpuolelle, lisää vettä. Huuhtele pavut hyvin käyttämällä tarpeeksi isoa siivilää tai lävikköä.
• Laita pavut takaisin kattilaan ja täytä kattila vedellä. Voit kiehauttaa veden valmiiksi vedenkeittimellä, niin sinun ei tarvitse odottaa kauhean kauan kattilan vieressä sydän kurkussa koko ajan odottaen, että koska keittovesi kiehuu yli.
• Laita kattilalle kansi ja käännä levy päälle. Älä poistu paikalta, ennen kuin vesi kiehuu, sillä muutoin vesi kiehuu yli ja saat raaputtaa liedestä palanutta pavunkeittovettä. Tarkista aina välillä, kiehuuko vesi jo.
• Kun vesi kiehuu, ota kansi pois ja käännä levyä hieman pienemmälle. Omalla liedelläni pavut kiehuvat tarpeeksi hyvin, kun lämpötila on 8 asteikolla 1–12. 
• Kuori veden pinnalle noussut saponiinivaahto pois reikäkauhalla tai vaikka lusikalla. Voit hieman sekoitella papuja kauhalla, jolloin isompi määrä vaahtoa nousee veden pinnalle kerralla, eikä sinun tarvitse odotella sen nousemista pitkään.
• Kun vaikuttaa siltä, että vaahdon syntymistahti hiipuu, on aika laittaa kattilalle kansi. Kiinnitä kattilan reunaan muutama puinen pyykkipoika ja aseta kattilan kansi niiden varaan. Rako kannen ja kattilan välissä estää keittoveden kiehumisen yli, ja koska kattilalla on kansi, ei levyä tarvitse pitää täysillä ja luonto kiittää.
• Tarkista aina välillä, että vesi kiehuu ja että vettä on tarpeeksi. Jos vettä haihtuu paljon, kattilaan kannattaa lisätä valmiiksi kiehuvaa vettä, jotta sinun ei tarvitse aloittaa uudelleen kiehumisvahtimista.
• Pavut ovat valmiita, kun ne ovat tarpeeksi pehmeitä. Itse yleensä maistan papuja, ja jos ne maistuvat kypsiltä ja ovat mielestäni tarpeeksi pehmeitä, ovat ne silloin oikeastikin kypsiä. Toinen vinkki on tämä: Ota muutama papu lusikkaan ja puhalla niihin. Jos niiden kuori repeilee, ovat ne kypsiä. Suosittelen joka tapauksessa testaamaan papujen kypsyyden maistamalla myös tässä tapauksessa. Joskus pavut eivät pehmene, vaikka niitä keittäisi tuntikaupalla. Jos papu maistuu kypsältä (eikä esimerkiksi liotetulta mutta keittämättömältä herneeltä), on sitä turvallista syödä.
• Kaada kypsät pavut lävikköön tai siivilään ja huuhtele ne. Yleensä huuhtelen papuja kylmällä vedellä, jotta ne jäähtyvät nopeammin.
• Keitettyjä papuja voi ja kannattaa pakastaa. Se kannattaa tehdä pienemmissä annoksissa, sillä pavut jäätyvät aika tiukasti kiinni toisiinsa.

Tässä vielä pari vinkkiä ekologisempaan ja vähemmän vatsavaivoja aiheuttavaan papuiluun:

• Jos tarvitset vain pienen määrän papuja, on ekologisempaa ostaa ne kaupasta metalli- tai kartonkipakkauksessa. Paputehtaissa keitetään niin isoja määriä papuja kerralla, että pakkausmateriaalista riippumatta valmispapujen ostaminen on ympäristölle parempi vaihtoehto. On myös vähän turhauttavaa käyttää tunti siihen, että keittää kaksi desilitraa papuja. Muista kuitenkin kierrättää papujen purkki!
• Isompi määrä, esim. 5 litraa, on vähän ekologisempaa keittää itse kuin ostaa valmiiksi keitettynä kaupasta.
• Jotta pakastin ei joudu koville, kannattaa pavut jäähdytää hyvin ennen niiden pakastamista. Jos pakastimeen laittaa lämpimiä papuja, joutuu pakastin käymään hetken aikaa vähän kovemmilla tehoilla. Jos näin käy liian usein, voi pakastin mennä jopa rikki. Pavut kannattaa siis ensin viilentää esimerkiksi valuttamalla niiden päälle kylmää vettä, laittamalla ne sen jälkeen jääkaappiin ja vasta sitten pakastimeen. Talvella pavut ja muut ruoat kannattaa tietenkin jäähdyttää ulkona.
• Ruoansulatusongelmien vuoksi papujen keitinveteen suositellaan laitettavaksi sulamista avittavia yrttejä, kuten fenkolia. Jos et halua nyppiä fenkolinsiemeniä pois papujen seasta keittämisen jälkeen, voit laittaa fenkolit kattilaan teepallossa tms.
• En itse keitä papuja suolavedessä, mutta tiedän monen tekevän niin. Suola saattaa joskus vaikuttaa papuihin siten, että ne eivät pehmene keitettäessä halutulla tavalla, vaan jäävät koviksi.

En olisi itse tiennyt, milloin papujen keittäminen on ekologisempaa kuin niiden ostaminen valmiina, joten kiitokset Vegetukun papukauppiaalle ja ympäristötietäjä-Tuukalle nopeasta vastauksesta kysymykseeni. Ostakaa Vegetukusta papuja ja muita herkkuja siis kiitokseksi!

Lime-chili-maissirenkaat

Kivoja värejä rehuissa!

Tässä toisenlainen tapa tarjoilla maissia, jos pelkällä margariinilla voidellut maissit eivät tällä kertaa kiinnosta.

Lime-chili-maissirenkaat (kahdelle)

• 2 maissintähkää (esikypsytettyjä tai tuoreita)
• 1 tuore chili (esim. Aji cristal)
• 1 limetti
• 1 valkosipulinkynsi
• 0,25 tl suolaa
• 0,25 tl sokeria
• 2 rkl vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)

1. Leikkaa maissit parin sentin paksuisiksi renkaiksi ja kuumenna / kypsennä ne esim. keittämällä. Itse kypsensin maissit uunissa, koska minulla sattui muista syistä olemaan uuni päällä.
2. Kun maissit kuumenevat / kypsyvät, valmista niille kastike yhdistämällä kaikki loput ainekset kulhoon: Leikkaa chili mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Raasta hieman limetin kuorta ja purista limetin mehu. Murskaa valkosipuli. Mittaa näiden lisäksi kulhoon suola, sokeri ja margariini. Sekoita aineksia. Huomaat, että et saa limetin mehua sekoittumaan margariiniin, mutta ei hätää! 
3. Kun maissit ovat kuumat / kypsät, sekoita ne kastikeainesten joukkoon, jolloin margariinikin sulaa. Anna maissien imeä kastiketta sisuksiinsa vähintään viisi minuuttia ennen tarjoilua.

Oikeasti ne näyttivät herkullisemmilta, mutta tässä blogissa silla ei ole niin väliä.

Vähän haastetta

Olen ollut vähän laiska vastaamaan haasteisiin, joita silloin tällöin blogimaailmassa saan. Jätän tällä(kin) kertaa jatkohaastamiset toteuttamatta, mutta vastaan parhaani mukaan saamiini kysymyksiin.

Laiskiainen riippukeinussa (jonka blogin ensimmäisen sanan luen aina vahingossa ilman ensimmäistä i-kirjainta ja josta tulee hauska mielikuva) haastoi minut tällaiseen juttuun: laiskiainen-riippukeinussa.blogspot.fi/2013/08/tartun-haasteeseen.html. Suuri kiitos haasteesta!

1. Minkä ruoan valmistat parhaiten?
Linssikeitto saattaisi olla oikea vastaus, sillä melko usein minulle esitetään avopuolison puolesta toive, että sitä valmistettaisiin yhteiseksi evääksi.

2. Mitä elintarvikkeita ottaisit mukaan yli 10 tunnin junamatkalle?
Kaksi Oatlyn pillikaakaota, Nakd-merkkisen minttusuklaaraakapatukan, sekoituksen kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä (ananasta, mangoa, inkamarjoja, taateleita, cashewpähkinöitä ja parapähkinöitä), täytettyä patonkia (margariinia, tomaattia, kurkkua, salaattia, sipulia ja paistettua kylmäsavutofua), vettä, maissinaksuja (sen varalle, että tulee matkapahoinvointia), kuivattua inkivääriä (samoin matkapahoinvoinnin varalle), vegaanisen suklaapatukan ja ehkä vielä jotain muuta, koska syöminen on tärkeä juttu.

3. Mitä ruokaa tarjoat seuraavissa juhlissasi?
Olen enemmän jälkiruokien kuin pääruokien tarjoaja, joten juhlissani keskitytään yleensä makeisiin syömisiin. Ehdottomasti ruokalistalla olisi itsetehtyä jäätelöä.

4. Oletko pettynyt jonkun maan ruokatarjontaan? Miksi?
Aikuisena en muista pettyneeni. En tosin ihan hirveästi ole maailmalla reissannutkaan. Sen sijaan tulen ikuisesti muistamaan karvaan pettymyksen, jonka koin ekaluokkalaisena matkustaessani Espanjaan isovanhempieni kanssa. Eräänä päivänä söimme kiinalaisessa ravintolassa ja oman annokseni nuudelit eivät oikein miellyttäneet. Uskottelin itselleni useamman vuoden ajan, että nuudelit oli tehty suolista, koska ne olivat niin pahoja. Muina päivinä tuon matkan aikana söin pelkkiä ranskalaisia perunoita. Suureksi salaisuudeksi jää, olivatko nuudelit oikeasti niin pahoja vai oliko minulla vain hieman rajoittunut makuaisti.

5. Miten parantaisit Suomen ravintolatarjontaa?
Jos saisin diktaattorin lailla päättää, mitä Suomen ravintoloissa tarjotaan, niin poistaisin kaikki eläintuotteet ravintoloiden ruokalistoilta. Koska tämä ajatus on ehkä hieman utopistinen, niin esitän kainon toiveen, että kaikkien Suomen ravintoloiden listoilta löytyisi edes yksi hyvä valmiiksi vegaaninen annos. Kas, vastasin näköjään väärään kysymykseen eli ravintoloiden tarjonnan parantamiseen. Jos pitäisi miettiä, miten parantaisin ravintolatarjontaa, niin toivoisin lisää sellaisia kaikenlaisia ravintoloita, joista saa hyvää vegaaniruokaa, joka maistuu kaikille.

6. Minkälainen olisi unelmiesi ravintolakokemus?
Ravintoloiden annokset ovat yleensä omaan vatsaani melko isoja. Aika mahtavaa olisi, jos pääruoka olisi mitoitettu siten, että vasta jälkiruoan jälkeen olisin sopivassa ähkyssä. (Vastauksesta voinee päätellä, että en juurikaan haaveile ravintoloissa syömisistä.)

7. Suosikki ruokajuomasi?
En yleensä juo ruoan kanssa mitään, koska en koe sen olevan hyväksi ruoansulatukselle, sillä vesi laimentaa mahahappoja. Jonkin aikaa ruoan jälkeen juon yleensä sellaista ihmeainetta kuin vesi.

8. Oletko yllättynyt joistain ruokatavoista tai -rituaaleista ulkomailla?
En muista, että olisin.

9. Oletko ruokahifistelijä?
Kyllä ja en. Rakastan yli kaiken keitettyjä perunoita margariinin kanssa, mutta rakastan yli kaiken myös sitä, että saan käyttää jänniä raaka-aineita ja jänniä keittiövempeleitä ja tehdä jänniä juttuja, joihin kuluu paljon aikaa.

10. Minkälainen olisi unelmiesi piknik?
Sellainen, että olisi lämmin, mutta jossa salaatit ja muut kylmänä syötävät ruoat pysyisivät sopivan kylmänä ja pikkukakkusten kuorrutteet kiinteinä.

11. Oletko ruoan suhteen helppo vai hankala matkailija?
Omasta mielestäni olen helppo ruokamatkailija, vaikka en suostukaan syömään toisia olentoja ja niiden eritteitä. Kun ottaa etukäteen selvää matkakohteen tarjonnasta ja nappaa matkaan Vegan Passportin, niin ruokahommista selviää hyvin.


Lihaton liikkuja puolestaan haastoi minut näin: lihatonliikkuja.blogspot.fi/2013/06/haaste-ykstoist-ykstoist-x2.html. Isot kiitokset myös Lihattomalle liikkujalle!

Tässä ensin yksitoista satunnaista faktaa minusta:

1. Keksin jonkin aikaa sitten kokeilla jostain kuulemaan vinkkiä hedelmien etikkakäsittelystä. Kun hedelmät liottaa etikkavedessä, huuhtelee ja kuivaa, ne säilyvät huomattavasti pidempään homeetta kuin etikalla käsittelemättömät hedelmät. Ihan mahtava vinkki! Jos ostan kerralla ison läjän sitruunoita, joita en aio syödä kaikkia heti, niin tällä niksillä saan ne säilymään jopa viikkoja.

2. Olen äärimmäisen sotkuinen ihminen ja se ärsyttää minua joka päivä.

3. En usko, että voisin elää ilman huulirasvaa. Huulirasvojen top kolmoseni on seuraava:

1. Hurraw! minttuhuulirasva
2. Yaoh viherminttuhuulirasva
3. Crazy Rumors minttusuklaahuulirasva.

4. Minun tekisi mieleni hehkuttaa tähän väliin kuukuppia, mutta koska tämä on ruokablogi, niin kehotan vain kaikkia siitä mitään tietämättömiä kuukautissuojaa tarvitsevia henkilöitä googlaamaan sen ja harkitsemaan sen ottamista käyttöön. Et tule katumaan!

5. Osaan soittaa jonkin verran kitaraa ja pianoa ja nokkahuilua. Näistä viimeistä tosin soittelen ehkä kerran kymmenessä vuodessa.

6. How I Met Your Mother on yksi parhaista tv-sarjoista ikinä. Tedin tyttöystävistä Victoria on suosikkini.

7. Sain kolmannella luokalla joululahjaksi Nintendon, joten tietysti samana iltana opettelimme isosiskoni kanssa pelaamaan Super Mario Bros -peliä. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että ristiohjainta ei tarvitse näpyttää, vaan Mario liikkuu helpommin eteenpäin, kun nappia pitää pohjassa. En muista, pääsinkö tuona ensimmäisenä iltana pelin ensimmäistä kenttää vielä läpi vai en. Siskoni pääsi ja olin siitä salaisesti aika kateellinen. Vannon edelleen Nintendon nimeen ja pelaan erityisesti Nintendo DS:llä. Zelda-, Ace Attorney ja Professor Layton -pelit ovat suosikkejani.

8. Olen aika huono viherpeukalo, ja siksi olenkin hämmästynyt siitä, että yli vuosi sitten hankkimistani viherkasveista suurin osa on edelleen elossa. Tästä huolimatta haaveilen asunnosta, jossa olisi edes parveke, jossa voisi edes yrittää kasvattaa joitakin vihanneksia.

9. Olen 158 senttimetriä pitkä.

10. Minulla on aina ollut pitkät hiukset. Kymmenen vuotta sitten minulla oli rastat, mutta muutoin en ole käsitellyt hiuksiani väreillä tai permanenttiaineilla.

11. Viimeisin kirja, jonka olen lukenut, on Koko – Puhuva gorilla.



Ja tässä vastaukset kysymyksiin:

1. Mikä kulkuneuvo kuvaa sinua parhaiten?
Ehkä jalat. Niillä pääsee tasaisesti eteenpäin ilman meteliä, eikä töyssytkään haittaa.

2. Miten palkitset/hemmottelet itseäsi?
Isoista toteutuneista jutuista palkitsen itseäni esimerkiksi ostamalla jonkin kalliin jutun, jonka ostamiseksi tarvitsee jonkin hyvän syyn. Esimerkiksi viime vuoden Vegfest-tapahtuman jälkeen ostin itselleni palkinnoksi järjestelmäkameran.

3. Mitä (elin)tarvikkeita jääkaapistasi löytyy aina?
Tummansinistä Keiju-margariinia, cashewpähkinöitä, kauramaitoa ja tomaattia.

4. Minkä kirjan soisit kaikkien lukevan?
Tämä on enemmän suositus kuin pakollinen luettava, mutta Isaac Bashevis Singerin Orja on todella vaikuttava teos, jossa käsitellään hienosti eläinoikeusasioita ilman, että kirjan varsinaisena pointtina on olla eläinoikeuskirja.

5. Mikä biisi saa sinut hyvälle tuulelle?
Hansonin Mmmbop.

6. Jos olisit supersankari, mikä olisi erikoiskykysi?
Lentäminen voisi olla kivaa.

7. Mitkä ovat viisi (5) tärkeintä esinettä arjessasi?
Puhelin, kamera, tietokone, huulirasva ja tehosekoitin.

8. Mistä ominaisuudestasi/taidostasi olet ylpeä?
Olen ihan tyytyväinen leipomistaitoihini sekä siihen, että osaan säilyttää toisten ihmisten salaisuuksia.

9. Paras aika vuorokaudesta?
Yö. Tai aamu, jos on herännyt vapaaehtoisesti eikä yhtään väsytä.

10. Mitä tavoitteita olet asettanut itsellesi?
Olisi kiva oppia ottamaan parempia valokuvia, soittamaan paremmin kitaraa ja laittamaan hiukset aina uusilla kivoilla tavoilla eikä vain hätäisesti ponnarille. Minulla ei siis ole näköpiirissä mitään kovin erityisiä ja ihmeellisiä tavoitteita.

11. Miten aiot saavuttaa tavoitteesi?
Lukemalla kameran käyttöohjetta, tarkkailemalla omia kuvia ja ehkä myös lukemalla asiasta jotain netistä; soittamalla kitaraa ja vähän miettimällä, miten sen voisi tehdä toisin; katsomalla YouTubesta hiustenlaittovideoita.

Makaronilaatikko

Koska tämä makaronilaatikko ei itsessään ole mitään kasvisten juhlaa,
niin syö se ihmeessä ison salaatin kera, sillä pelkillä proteiineilla ei elä!

Vegaaninen makaronilaatikko ei varsinaisesti kaipaa munamaidonvastinetta, sillä esimerkiksi kaurakerma ajaa saman mehevöittämisasian oikein hyvin. Jos nyt kuitenkin haluat tehdä makaronilaatikostasi munamaitoisan näköistä, sopii pehmeä eli silken tofu todella hyvin tähän tarkoitukseen.

Tämä makaronilaatikko on todella perusmakaronilaatikkoa ilman yhtään mitään ihmeellisyyksiä tai lisämakuja. Voit siis aivan vapaasti käyttää mielikuvitustasi ja lisätä mausteita tai vaikka kasviksia makaronilaatikon sekaan ennen sen paistamista.

Makaronilaatikko (4:lle)

• 5 dl makaronia (+ vettä ja suolaa keittämiseen)

Soijarouheseos

• 2 dl soijarouhetta (+ n. 1 dl vettä turvottamiseen)
• 1 rkl öljyä
• 1 sipuli kuutioituna
• 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
• 1 rkl soijakastiketta

Tofumaito eli munaton ja maidoton munamaito

• 300 g (1 pkt) pehmeää eli silken tofua
• 2 dl vettä
• 0,5 dl öljyä
• 0,5 dl oluthiivahiutaleita
• 0,25 tl valkopippurijauhetta
• 2 tl kasvisliemijauhetta
• 0,5 tl kuivattua timjamia
• 0,25 tl vastaraastettua (tai jauhettua) muskottipähkinää

Pinnalle

• 1 dl korppujauhoja
• 1 rkl öljyä

1. Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Yhdistä soijarouhe ja vesi. (Veden määrä riippuu käyttämäsi soijarouheen laadusta.)
3. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulia ja valkosipulia siinä noin minuutin ajan. Lisää turvotettu soijarouhe ja paista muutamia minuutteja. Sekoita paistamisen loppuvaiheessa soijarouheen ja sipulin sekaan soijakastike.
4. Yhdistä tofumaidon ainekset ja soseuta ne esim. sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos sinulla ei ole sauvasekoitinta tai tehosekoitinta, soseuta tofu ensin yksikseen esim. sähkövatkaimella tai suttunuijalla mahdollisimman sileäksi ja sekoita muut aineet vasta sitten sen kanssa.
5. Sekoita makaronit ja soijarouhe-sipuliseos ja levitä tasaiseksi kerrokseksi vuokaan. Kaada tofumaito vuokaan ja varmista, että se sekoittuu kaikkien ainesten kanssa.
6. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja pirskota korppujauhon päälle öljyä.
7. Paista makaronilaatikkoa 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna valmiin makaronilaatikon vetäytyä vuoassaan noin kymmenen minuuttia ennen tarjoilua.