Maustaminen

Suolalla ja pippurilla pääsee maustamisessa jo tosi pitkälle, mutta on ihan luontevaa haluta maustaa ruokansa myös muilla asioilla. Jos ei ole tottunut kokkailija, voi maustaminen tuntua mutkikkaalta. Kokosin listan erilaisista asioista, joita monilta löytyy ruokakaapeista, mutta joita ei ehkä mielletä mausteiksi. Annan myös muutamia muita vinkkejä maustamiseen.

Mausteet

Mausteiksi mielletään usein lähinnä maustepurkeissa myytävät asiat, kuten pippurit, yrtit ja karrijauheet. Niistä on tietysti hyvä lähteä liikkeelle, mutta maukasta ruokaa saa aikaiseksi monilla muillakin asioilla!

• "Perinteisiä" mausteita ovat mm. paprika- ja savupaprikajauhe, chilit, cayenne, musta-, valko-, viher- ja maustepippurit, timjami, rosmariini, basilika, oregano, tilli sekä muut kuivatut yrtit, juustokuminajauhe eli jeera sekä korianterijauhe. Cajunmauste, karrijauheet ja garam masala ovat puolestaan tuttuja maustesekoituksia. 

• Kanelit, kardemummat, inkiväärit, neilikat ja muut jouluisiksi mielletyt mausteet sopivat nekin moniin suolaisiin ruokiin. Jos et ole tottunut niitä käyttämään, kannattaa kokeilla ensin ihan varovasti.

• Grilli-, broileri- ja kalamausteet ovat useimmiten vegaanisia, joten niillä saa tarvittaessa tuttuja makuja myös kasvisruokaan. Myös muihin erikoisempiinkin maustesekoituksiin kannattaa tutustua. Esimerkiksi Santa Marialla on hyviä maustesekoitusmyllyjä, jotka ovat käteviä vaikkapa mökille lähtiessä, jos ei halua ottaa koko mausterepertuaaria mukaan. Omat suositukseni sarjan tuotteista ovat BBQ & Grill Mesquite sekä Roasted Garlic & Pepper, joita tekisi mieli rouhia ihan kaikkiin ruokiin

• Jotkut mausteet kaipaavat tuekseen rasvaa, jotta niiden aromit pääsevät parhaiten esiin. Siksi esimerkiksi karrijauheita usein paistetaan öljyssä ennen muiden ainesten lisäämistä. Myös rasvat itsessään vaikuttavat ruoan makuun ja antavat sille täyteläisyyttä. Jos ruoka ei tunnu maistuvan tarpeeksi, voit kokeilla lisätä sen joukkoon enemmän rasvaa sen sijaan, että lisäisit mausteiden määrää.

• Koska erilaiset öljyt maistuvat erilaisilta, voi niitä itsessäänkin käyttää ruoan maustamiseen. Pieni liraus paahdettua seesamiöljyä saa ruoan maistumaan hyvin erilaiselle kuin ruoka ilman seesamiöljyä. Oliiviöljyssä on oma makunsa, samoin erilaisissa pähkinäöljyissä, kuten ihanassa macadamiaöljyssä. Saatavilla on myös erilaisia maustettuja öljyjä, kuten voin, sitruunan, yrttien, valkosipulin ja chilin makuista rypsiöljyä, jotka ovat kaikki vegaanisia. Ne sopivat tosi hyvin sellaisiin maustamishetkiin, jolloin ei jaksa hienontaa valkosipulia tai sitruunat ovat unohtuneet kauppaan. 

• Tavallinen rypsiöljykin tietysti käy ja sopii käytännössä kaikkeen ruoanlaittoon. Kylmäpuristetun rypsiöljyn makuun sen sijaan saattaa joutua tottumaan. En suosittele makunsa puolesta myöskään pellava- tai hamppuöljyjä ruoanlaittoon niiden voimakkaan maun vuoksi.

• Klassinen tapa maustaa kaikenlaisia ruokia on tietysti soijakastike. Niitäkin löytyy erivahvuisia ja erimakuisia, joten sen peruskikkomanin lisäksi kannattaa silloin tällöin tutustua myös muihin merkkeihin ja makuihin. On olemassa myös makeaa Ketjap Manis -soijakastiketta, joka sekin käy moniin ruokiin, jotka kaipaavat pienen määrän makeutta muita makuja taittamaan.

• Suola ei ole se kaikkein terveellisin mauste, mutta kulinaristimielessä sekin on tärkeä osa maustamista. Jos reseptissä käsketään laittaa suolaa maun mukaan ja pieni hyppysellinen ei riitä, kannattaa suolaa tietysti laittaa enemmän. Suoloja löytyy erimakuisina. Peruspöytäsuola on maultaan terävämpää kuin esimerkiksi puhdistamaton ruususuola. Saatavilla on myös rikinmakuista mustaa suolaa (kala namak), jolla saa ruokaan kananmunamaisen maun. Kala namakia voi ostaa monista etnisistä ja erikoisruokakaupoista.

• Ruokaan kannattaa usein lisätä myös jotain happoa, kuten etikkaa tai sitruunaa. Etikoita ja balsamicoja löytyy valtavasti erilaisia, kuten puna-, valko- ja omenaviinietikka ja väkiviinaetikka sekä monet erikoisetikat, kuten granaattiomenaetikka. Balsamiviinietikoitakin löytyy monenlaisia. Sitruunan- tai limetinmehu sopii myös monenlaisiin ruokiin. Joskus happoja käytetään suurempia määriä, mutta niitä voi käyttää myös pieninä tilkkoina korostamaan ruoan muita makuja. Sitrushedelmistä kannattaa muistaa myös kuoret, joita voi raastaa ruoan sekaan pienen määrän. Ne antavat paljon makua. Myös kaffirlimen lehdet sopivat moniin, erityisesti itämaisiin ruokiin.

• Tuoreet yrtit, kuten rosmariini, basilika, tilli, persilja ja timjami maustavat ruokaa melko eri tavalla kuin kuivatut yrtit. Esimerkiksi basilikan maku on mielestäni aivan erilainen kuivattuna ja tuoreena. Korianteri on tuoreista yrteistä ehkä eniten mielipiteitä jakava. Jotkut rakastavat sitä yli kaiken ja joidenkin mielestä se maistuu saippualle. Tämä johtuu itse asiassa geeneistä eli joidenkin ihmisten suussa korianteri ei vain maistu hyvälle, vaikka kuinka yrittäisi siihen totutella. Minä kuulun näihin korianterille yökkäilijöihin, joten siksi sitä ei koskaan näy keittiössäni.

• Tuoreet chilit ovat tietysti oma lukunsa ruoan maustamisessa. Hyvä muistisääntö on, että mitä pienempi chili, sen tulisempi se on. Myös tuore inkivääri antaa ruoalle tulisuutta.

• Voimakkaan makuisista kasviksista valkosipuli on monelle kokkailijalle ehdoton juttu, jota käytetään kaikkiin mahdollisiin ruokiin. Raakana sen maku on tietysti voimakkaimmillaan, mutta kypsennettynä se maistuu usein myös heille, jotka eivät voi sietää raakaa valkosipulia. Valkosipulia myydään myös rouheena ja jauheena, jotka ovat varsinkin kiireisille tosi käteviä.

• Jos ruoka tuntuu kaipaavan jotain makua, mutta et oikein keksi, mitä se voisi olla, kokeile ripausta sokeria! Ruoan ei ole tarkoitus maistua makealta, mutta pieni määrä makeutta usein taittaa muita makuja paremmin yhteen sopiviksi. Sokerin lisäksi makeutta saa siirapeista ja vaikkapa omenasta, joka sopii yllättävän hyvin monenlaisiin keittoihin ja pataruokiin.

• Helppo tapa saada ruokaan täyteläistä makua, on käyttää kasvisliemikuutioita, -jauheita tai kasvisfondeja. Ne ovat pääsääntöisesti vegaanisia, mutta kannattaa tarkistaa, ettei tuoteselosteessa ole esim. laktoosia.

• Oluthiiva- eli ravintohiivahiutaleet kuuluvat monen vegaanin ruokakaappiin vakkarituotteena, koska niistä voi tehdä juustokastikkeita ja muita juustoisia ruokia ilman lehmää. Oluthiivahiutaleet sopivat myös arominvahventeeksi eli pieni tai vaikka isokin määrä oluthiivahiutaleita kastikkeessa tai keitossa korostaa ruoan muita makuja.

• Erilaiset maustetahnat ja kastikkeet, kuten karri- ja chilitahnat, pestot, sinapit, ketsupit, misotahna sekä tomaattipyre käyvät nekin tietysti maustamiseen. Kannattaa siis tutkailla jääkaapin sisältöä sillä silmällä ja lusikoida ruoan sekaan myös näitä tuotteita.

• Yksi tosi oleellinen asia maukkaan ruoan valmistamisessa on se, että pääraaka-aineet ovat maukkaita. Jos lanttu on mauton, ei siitä tule maukasta kypsentämällä eivätkä raa'at tomaatit yleensä maistu yhtä herkullisilta kuin kypsät. Sama koskee myös hedelmiä, jotka raakoina maistuvat vähemmän ja tylsemmälle kuin sopivan kypsinä. Kauden kasvikset ovatkin usein makunsa puolesta parhaimmillaan ja niitä kannattaa siksi käyttää. Ne ovat usein myös halvimmillaan ja tietysti ekologisimmillaan, koska niitä ei ole tarvinnut säilyttää pitkiä aikoja.

Maustamisessa tärkeintä on maisteleminen!

Tärkeä juttu ruokaa tehdessä on se, että sitä maistellaan jo ennen kuin se on valmista. Jos ruoasta tuntuisi puuttuvan jokin maku, sitä pitää siihen lisätä, sillä ruoka ei muutu maukkaaksi matkalla kattilasta lautaselle.

• Tuttuja ja hyväksi todettuja mausteita ei kannata pihistellä eikä reseptejä tarvitse noudattaa orjallisesti. Vaikka reseptissä sanottaisiin "1 tl tilliä", voi sitä laittaa enemmän, jos on suuri tillin ystävä.

• Jos mauste ei ole ennestään tuttu, sitä kannattaa lisätä ensin vain vähän. Tämän jälkeen ruokaa kannattaa maistella ja jos maustetta tuntuu olevan liian vähän, sitä kannattaa tietysti lisätä. 

• Tulisia mausteita kannattaa laittaa aluksi vain pieni määrä ja lisätä tarvittaessa. Ruoasta on jälkikäteen helpompaa tehdä tulisempaa kuin vähemmän tulista.

• Jos ruoka koostuu useista osista, voi niitäkin maistella. Esim. makaronilaatikon soija- tai härkäpapurouhe sekä nesteet kannattaa maustaa ja maistella erikseen. Niiden tulee myös olla riittävän maukkaita, jotta niissä on tarpeeksi makua myös yhdessä makaronin kanssa.

• Jos mausteliemi on vain pieni osa koko ruokaa (esim. kaalilaatikko tai karjaton paisti), se kannattaa maustaa tosi reippaasti, sillä se laimenee muun ruoan sekaan.

• Jos marinoi tofua, papuja tai soijasuikaleita, kannattaa marinadia maistella. 

• Pihvi- ja pyörykkätaikinoita voi maistella myös "raakana".

Vegaanina vuonna 97

Ryhtyessäni vegaaniksi lukion ekaluokkalaisena vuonna 1997 en tiennyt yhtään, mitä minun pitäisi syödä tai mistä etsiä tietoa. Päädyin luontaistuotekauppaan kyselemään ja sain mukaani paketillisen vaaleaa soijarouhetta ja reseptivihkon. Tutkin niitä kotona hämmentyneenä. En tuntenut ketään toista vegaania eikä internet ollut vielä tuolloin yhtä helposti saavutettavissa kuin nykyisin. Kesti siis aika pitkään, että sain kiinni veganismin ideasta ja löysin omat rutiinini. En silti ajattele, että elo vegaanina olisi ollut erityisen vaikeaa.

Nyt yhdeksäntoista vuotta myöhemmin toimin Vegaanihaasteen tuutorina eli autan ihmisiä heidän ensiaskelissaan kohti uutta ruokavaliota ja elämäntapaa. Vastatessani heidän kysymyksiinsä ovat omat muistot vegaanitaipaleeni alkuajoista olleet kovastikin mielessä. Vaikka jotkut jutut ovat samanlaisia nyt kuin parikymmentä vuotta sitten, on paljon myös muuttunut tässä välissä.

Vuonna 1997 erikoistuotteiden valikoima perusruokakaupoissa oli todella suppea. Minun piti oikeasti pinnistellen muistella, mitä erikoistuotteita tuolloin saattoi löytää Citymarketin ja Prisman hyllyistä.
Sain aikaan tällaisen listan:

• Maustamaton tofu 
• Kaksi erilaista soijakermaa. Toinen paksua, vanukasmaista, mautonta ja omituista. Toisesta pystyi sitruunamehun avulla tekemään kermavaahtoa kakun päälle. Joskus se pysyi kakun päällä ja joskus se valui siitä pois. 
• Tofuline-merkkistä soijamaitoa, soijakaakaota ja soijajäätelöä 
• Soijajauhoa. 

Tofu ja soijajauho on tähän listaan merkitty erikoistuotteiksi, koska ne olivat vielä tuohon aikaan sellaisia hyvin selkeästi. Nykyisin tofu on täysin luokiteltavissa ihan peruselintarvikkeeksi, koska sitä uskaltavat syödä jo muutkin kuin kasvissyöjät. Soijajauho löytyy edelleen useimpien kauppojen valikoimista, mutta sen merkitys keskeisenä vegaaniravitsemuksen kulmakivenä on kovasti pienentynyt. Ja hyvä niin.

Kun aikaa vähän kului, lisääntyi erikoistuotteiden määrä ruokakaupoissa hiljalleen. Muistan ainakin soijajogurtit ja -vanukkaan sekä soijapihvit. Vegaaneille sopivat erikoistuotteet olivatkin tosi pitkään lähes poikkeuksetta soijapohjaisia. Esimerkiksi kauramaitoa löytyi Tampereella pitkään ainoastaan Kehitysmaakaupasta.

Tuotteiden vähyys ei liittynyt pelkästään niin sanottuihin erikoistuotteisiin, vaan myös nykypäivän peruselintarvikkeitakaan ei ihan hirveästi löytynyt. Säilykepapuja löytyi tuohon aikaan noin kolmea laatua: valkoiset pavut tomaattikastikkeessa, valkoiset pavut ilman tomaattikastiketta ja ruskeat pavut. Papuruoat tehtiinkin pääasiassa ostamalla pavut kuivina sekä liottamalla ja keittämällä ne itse. En ole vuosiin jaksanut nähdä tuota vaivaa, koska lähes kaikista kaupoista löytyy useita laatuja papusäilykkeitä.

Soijarouhetta ei vielä löytynyt kauhean helpolla tavallisista ruokakaupoista. Myöskään margariini ei ollut tuolloin itsestäänselvyys, sillä niiden D-vitamiini oli tuohon aikaan poikkeuksetta eläinperäinen. Hedelmä- ja vihannesosastokin oli nykyistä suppeampi ja esimerkiksi pähkinäosastolta löytyi nykyistä vähemmän vaihtoehtoja. Sama koskee oikeastaan kaikkia muitakin tuoteryhmiä.

Koska en tiennyt sellaisista erikoistuotteista, joita nykyisin löytyy kaikkialta, en tietenkään osannut niitä edes kaivata. Ruoka siis tehtiin itse alusta asti ja raaka-aineita ostettiin marketin lisäksi myös luontaistuotekaupoista, ekokaupoista ja muista erikoisliikkeistä. Ravintoloiden vegaanitarjonta oli aika kehnoa, sillä tosi harvasta paikasta sai mitään erityisen vegaaniystävällistä ruokaa. Tuon ajan vegaaneista tulikin lähes poikkeuksetta hyviä kokkeja!

Jos aloittelevan vegaanin oli vaikea löytää tietoa itse, eipä sitä löytynyt heiltäkään, joilta sitä olisi ehkä odottanut. Kävin vegaaniksi ryhdyttyäni ravitsemusterapeutilla. Hänellä ei ollut tietoa esimerkiksi soijarouheen ravintosisällöstä. Hänelle toimittamastani ruokapäiväkirjasta saattoikin jäädä vähän vajavainen kuva ravitsemuksestani. Sain neuvoksi syödä paljon täysjyväleipää, jotta saisin riittävästi proteiinia. En muista, että palkokasveista tai pähkinöistä olisi ollut mitään puhetta.

Kävin kesällä Turtolan Citymarketissa ja keräsin ostoskoriini kuvan tuotteet. Julkaisin kuvan Facebook-seinälläni ja kirjoitin: "Tänään meinas tulla kaupassa itku. Kun aloin vegaaniksi, niin mitään näistä tuotteista ei ollut olemassa. Siis edes noita reilun kaupan luomubanaaneja." Banaaneja ja nuudeleita lukuun ottamatta kaikki kuvan tuotteet olivat uutuuksia, jotka olivat ilmestyneet kauppaan parin kuukauden sisällä.

Parinkymmenen vuoden aikana on muuttunut oikeastaan kolme isoa asiaa: tuotteiden saatavuus, tiedon lisääntyminen sekä vertaistuen saaminen. Vegaanisia erikoistuotteita löytyy ihan kaikista kaupoista ja suurinta osaa niistä ei enää edes pidetä minään vegaanien omaisuutena, vaan kaikki muutkin haluavat niitä syödä. Kasvimaitohylly on valtava, papuhylly on valtava, keksi- ja karkkihyllyistä löytyy tosi paljon vaihtoehtoja. Margariiniakin löytyy montaa eri sorttia! 

Soijarouheen rinnalle on tullut härkäpapu- ja hernepohjaisia tuotteita, maustamattoman tofun rinnalle rivistö eri tavoin maustettuja ja marinoituja tofuja ja jopa juustohyllystä löytyy toimivaa ja hyvänmakuista (ja vielä soijatonta!) vegaanista juustoa. Einesteollisuus on ottanut vegaanit huomaansa ja yritys toisensa jälkeen ilmoittaa lisäävänsä vegaanisten tuotteiden määrää tai siirtyvänsä jopa kokonaan vegaanisiksi.

Nykyisin vegaanin ei ole pakko osata itse kokata, jos haluaa syödä hyvin. Ravintoloiden ruokalistoilta löytyy päteviä, valmiiksi vegaanisia annoksia tai annoksia, jotka voi helposti muokata vegaanisiksi ilman, että esimerkiksi annoksen oleellisin proteiininlähde pitäisi jättää pois. Jos kahvila ei tarjoa kahvimaitovaihtoehtona soija-, kaura- tai mantelimaitoa, voidaan sen ajatella olevan ajastaan pahasti jäljessä. Vegaaniruoan kulinaristisesta noususta kertoo sekin, että vuosi sitten Top Chef -ohjelmassa finaalipaikasta kisattiin kokkaamalla vegaaniruokaa.

Tietoa on saatavilla valtavasti niin netissä kuin paperille printattuna. Vegaanituotteet-sivusto on yksi hienoimmista ja käytännöllisimmistä nettisivuista, mitä on olemassa. Facebookissa on jo kymmeniä kaupunkikohtaisia ryhmiä, joissa voi tiedustella ja jakaa vinkkejä oman kaupungin vegaanitarjonnasta. Reseptejä löytyy kymmenistä vegaaniblogeista sekä keittokirjoista ja vielä suomeksi. Vegaaniliiton sivuilta voi lukea ravitsemusalan ammattilaisten kirjoittamia tekstejä siitä, mitä asioita vegaanien tulisi ottaa huomioon ruokavaliota suunnitellessaan. Vegaaniruokavalio on myös otettu osaksi virallisia ravitsemussuosituksia. Jokainen kiinnostunut voi tutustua oman ruokavalionsa ravintosisältöön esimerkiksi Finelin laskureiden avulla.

Koska kasvissyönti on yleistynyt ja internet pienentää välimatkoja, on nykyisin 1990-lukua helpompaa löytää samoin ajattelevia ihmisiä joko omasta naapurista ja työpaikalta tai sitten netin välityksellä kauempaa. On jopa mahdollista elää kuplassa, jossa kaikki kaverit ovat vegaaneja. Omasta mielestäni on tosi tärkeää, että ei ole ainoa tuntemansa vegaani eli suosittelen ihan kaikille vegaaneille ja tietysti muillekin kasvissyöjille sitä, että etsiytyy muiden kasvissyöjien seuraan. Heidän kanssaan ei edes tarvitse keskustella kasvissyönnistä tai eläinten kohtelusta. Riittää, että voi viettää aikaa ihmisten kanssa, joille ei tarvitse lainkaan selitellä omia valintoja.

Ja sitten on tietysti vielä Vegaanihaaste! Se on ennenkuulumattoman mahtava tapa kokeilla kasvissyöntiä. Kuka vain voi koska vain osallistua siihen juuri sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä. Haasteen vastaanottajat saavat päivittäisen uutiskirjeen täynnä reseptejä, tietoa ja vinkkejä. Avukseen voi myös valita henkilökohtaisen vegaanituutorin, jolta voi kysellä mistä tahansa veganismia liippaavasta asiasta. Vegaanihaaste on myös sosiaalisesti iso juttu, sillä haasteen tuhannet vastaanottajat ovat tekemisissä netin välityksellä myös keskenään, jos niin haluavat. Vegaanihaaste vastaa siis oikeastaan kaikkiin niihin tarpeisiin, joita olisin itse kaivannut vuonna 97. Vegaanihaasteesta tekee erityisellä tavalla siistiä se, että se toteutetaan vapaaehtoisvoimin eli kaikki haasteen järjestäjät sekä sata tuutoria tekevät homman ilmaiseksi.

Voin kuvitella, kuinka monesta tuoreesta vegaanista saattaa tuntua, että eläinten asia ei edisty. Asiaa vähän pidempään seuranneena voin kuitenkin todeta, että isoja asioita on jo tapahtunut. Tieto ja tuotteet ovat lisääntyneet, mikä helpottaa yhä useampia ihmisiä muuttamaan kulutustottumuksiaan, mikä puolestaan lisää entisestään tuotevalikoimaa ja helpottaa taas uusien ihmisten valintoja. Ihan vielä ei ole työ tehty, sillä kymmeniä miljoonia eläimiä tapetaan vuosittain ruoaksi ja takinkauluksiksi jo pelkästään täällä meillä Suomessa. Ilmastonmuutosta ja muita ympäristökysymyksiä ei ole toistaiseksi ratkaistu, vaikka kasvissyönnillä voitaisiin vaikuttaa myönteisesti myös näiden ongelmien selvittämiseen. Nämä eivät ole syitä lannistua, vaan syitä näyttää positiivista esimerkkiä muille, että vegaanina voi elää ihan tavallista elämää luopumatta mistään oleellisesta.

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole luoda mitään sankariviittaa henkilöille, jotka aloittivat vegaanitaipaleensa kauan sitten ilman Anamman pyöryköitä ja Plantin kauravispiä. Ymmärrän myös, että myös nykypäivänä muutos omassa ruokavaliossa ja muissa elämäntavoissa voi tuntua haasteelliselta. Haluan tekstillä tuoda esiin sen, miten helpoksi nykypäivänä on tehty eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen tai vegaaniksi ryhtyminen, ja jos jonkinlaisia ongelmia tulee vastaan, löytyy apua helposti.

Nykyisinkään ei muuten ole mitään pakkoa syödä pelkkiä vegaanieineksiä ja iChockin nougat crisp
-suklaata, vaikka niitä saisikin omasta lähikaupasta. On ihan ok liottaa ja keittää pavut itse myös 2010-luvulla!

* * *

Lisäys 18.1. Myös Italianpata-aines oli jo tuolloin vegaanista! Tämä tuli puheeksi mainiossa Sipsikaljavegaanit-ryhmässä Facebookissa.

Vaalea nakkikastike

Teki mieli perinteistä kotiruokaa, joten tein nakkikastiketta muusilla ja porkkanaraasteella. Käytin Bon Soyan nakkeja, joita löytyy nykyisin ainakin monista S-ryhmän isommista kaupoista kuten Topasinkin nakkeja. Ne on yksittäiskääräisty muoviin, joka pitää poistaa ennen nakkien leikkelyä ja paistelua.

Avopuolisoni sai tätä evääksi ja lähetti töistä viestin, jossa kehui ruokaa superhyväksi useammalla huutomerkillä. Voinen siis suositella tätä myös muille!!!

Jos haluat tästä ruskeaa kastiketta, jätä kaurakerma pois ja ruskista jauhot erikseen öljyssä ilman sipuleita ja nakkeja. Oluthiivahiutaleet ja etikka ovat tässä nostelemassa kastikkeen kivoja makuja esiin, joten en välttämättä suosittele jättämään niitä pois.

Nakkikastike kahdelle nälkäiselle tai neljälle pieniruokaiselle

• 2 rkl öljyä
• 2 sipulia
• 3 valkosipulin kynttä
• 1 pkt vegaanisia nakkeja (esim. Bon Soya tai Topas Wheaty*)
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 5 dl vettä
• 1 tl etikkaa tai balsamicoa
• 0,5 tl valkopippuria myllystä
• 1 tl kasvisliemijauhetta
• 0,5 tl savupaprikaa
• 1 prk kaura- tai soijakermaa
• 0,5 dl oluthiivahiutaleita

1. Kuumenna öljy pannulla ja hienonna sillä aikaa sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia pari minuuttia. Lisää valkosipuli ja kuullota sitäkin hetken aikaa. Pilko sillä välin nakit. Lisää nakit sipulien joukkoon ja paista hetken aikaa, jotta ne saavat hieman väriä.
2. Lisää vehnäjauhot ja sekoita ne hyvin sipulien ja nakkien joukkoon. Lisää tarvittaessa hieman öljyä. Paistele jauhoa hetken aikaa.
3. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Lisää etikka ja mausteet ja anna hautua pienellä lämmöllä vähintään viisi minuuttia.
4. Lisää kaurakerma ja oluthiivahiutaleet vasta ihan lopuksi. Jos kastike tuntuu tosi paksulta, lisää siihen vettä.
5. Tarjoile heti perunamuusin ja porkkanaraasteen kanssa.

*Jotkut tykkäävät Poutun kasvisnakeista. Minä en. En siis suosittele.

Perunamuusin teen yleensä ihan vain niin, että keitän kuoritut perunat kypsiksi, soseutan ne sähkövatkaimella ja lisään joukkoon sen verran kauramaitoa, että muusi on sopivan kuohkeaa ja pehmeää. Maustan perunamuusin yleensä margariininokareella ja yrttisuolalla.

Paahdetut kikherneet

Tein näitä kikherneitä eläin- ja luontojärjestöjen yhteisiin pikkujouluihin, mutta söinkin ne itse. Sori!

Paahdetut kikherneet, 5 dl

• 5 dl kypsiä kikherneitä (2 pkt)
• 3 valkosipulin kynttä murskattuna
• 1 tl seesamöljyä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 tl soijakastiketta
• 1 tl jeeraa
• 1 tl sokeria
• 0,25 tl cayennepippuria
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl seesaminsiemeniä

1. Sekoita kaikki ainekset ja levitä leivinpaperin päälle uunipellille.
2. Paista 200-asteisen uunin ylätasolla noin puoli tuntia välillä sekoittaen. Kikherneet ovat valmiit, kun ne ovat rapeita ja hieman kutistuneita.
3. Tarjoile heti lisukkeena, tortillan välissä tai jäähtyneenä naposteltavana.
4. Säilytä jääkaapissa.

Pastasalaatti

Minulla oli hallussani täydellisen kypsä avokado, joten päätin sijoittaa sen vatsaani osana tätä ihanaa salaattia.

Pastasalaatti (yhdelle nälkäiselle tai useammalle lisukkeeksi)

• 2 dl kuivaa pastaa
• 1 rkl öljyä
• 2 tl etikkaa
• 0,5 tl mustapippurirouhetta
• 0,5 tl sokeria
• 0,25 tl suolaa
• 1 punasipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• puolikas paprika
• 2 tomaattia
• 1 avokado
• puolikas ruukku salaattia
• 2 dl herneitä

1. Keitä pasta kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
2. Mittaa salaattikulhon pohjalle öljy, etikka, mustapippuri, sokeri ja suola. Pilko punasipuli pieniksi kuutioiksi ja hienonna valkosipuli. Lisää ne kulhoon ja anna marinoitua hetken aikaa.
3. Pilko kaikki loput ainekset sopiviksi paloiksi. Sekoita kaikki salaatin ainekset yhteen.

Kaalimössöjä ja uutta hernerouhetta

Kaali on pääsääntöisesti nii-iii-iiin hyvää! Olen nyt muutaman päivän syönyt kaalijuttuja, koska jääkaapista löytyi pari erilaista kaalia, jotka piti syödä. Pataan ja kattilaan pääsi yksi suippopunakaali ja yksi savoijinkaali. En nyt tiedä, mitä mieltä olen savoijinkaalista. Se on vähän semmoista sitkeää, joten en niin kamalasti tykkää sen suutuntumasta, mutta tein siitä silti ihan kelpoa ja samalla aika omituista ruokaa.

Molempien kaaliruokien sekaan kokeilin semmoista uudenlaista hernerouhetta eli Vegesun-merkkistä herneproteiinirouhetta, joka on rakenteeltaan perussoijarouhemaista eli mahtavaa! Soijaahan ei siis tarvitse kenenkään pelätä tai vältellä, jos ei ole sille allerginen tai saa siitä yliherkkyysoireita, mutta on ihan huippua, että markkinoille tulee ihan uusia juttuja.

Punakaalilaatikko (kolmelle)

• 500 g suippopunakaalia tai muuta kaalia
• 3 pientä sipulia
• 1 prk kaura- tai soijakermaa
• 2 rkl öljyä
• 1 tl suolaa
• 0,5 tl valkopippuria
• 0,5 tl kuivattua inkivääriä
• 1 tl timjamia
• 0,25 tl rosmariinia
• 1,5 dl herneproteiini- tai soijarouhetta

1. Pilko kaali ja sipulit pieniksi paloiksi. Sekoita uunivuoassa kaurakerma, öljy, mausteet ja herneproteiinirouhe. Sekoita kaali ja sipuli niiden joukkoon.
2. Paista 200-asteisessa uunissa 1 tunnin ajan välillä sekoittaen.
3. Anna tekeytyä viisitoista minuuttia ja tarjoile sitten puolukkahillon kanssa.

Savoijinkaalimössö (neljälle)

• 2 pientä sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 rkl öljyä
• 300 g savoijinkaalia
• n. 3 dl itsetehtyä cashewkermaa* tai kaura- tai soijakermaa
• 2 dl herneproteiini- tai soijarouhetta
• 0,5 dl oluthiivahiutaleita
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl meiramia
• 0,5 tl valkopippuria
• 1 tlk ananasta

• Kaveriksi pastaa ja tuoretta tomaattia

1. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetken aikaa kuumassa öljyssä. Silppua myös savoijinkaali, sekoita se sipulin joukkoon ja kuullota hetken aikaa.
2. Lisää loput ainekset ja anna kypsentyä kymmenen minuuttia eli kunnes kaali on kypsää.
3. Tarjoile pastan ja tuoreen, pilkotun tomaatin kera.

* Cashewkerman saa tehtyä tehoblenderillä (esim. Vitamix, Belndtech tms.) puolessa minuutissa. Sinne vain laitetaan 0,5–1 dl cashewpähkinää ja kolme desilitraa vettä ja surautellaan tasaiseksi. Jos käytössä on tavallinen blenderi, niin pähkinöitä pitää liottaa vähintään kolme tuntia ja valmis cashewkerma kannattaa lisäksi siivilöidä.

Tuulispään luentopäivän tarjoiluja

Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä järjestettiin viime sunnuntaina Miksi veganismi? -luentopäivä. Ohjelmassa oli luentoja ravitsemuksesta, ruoan ympäristövaikutuksista sekä eläinten oikeuksista, Tuulispään eläimiin tutustumista sekä tietysti syömistä. Itse osallistuin tapahtumaan Vegaaniliiton edustajana ruokahuoltovastaavana toisen vegaaniliittolaisen, Tiinan kanssa. Koska ruokaa niin kovasti kehuttiin ja reseptejä pyydettiin, päätin koostaa resepteistä tänne listauksen.

Tortillat

• Lättynä toimivat ihan tavalliset vehnätortillat
• Tuoreina täytteinä käytettiin tomaattia, paprikaa, jäävuorisalaattia ja avokadoa.
• Marinoitua punasipulia suurin piirtein tällä ohjeella (Ohjeen punaviinietikan tilalla käytimme balsamicoa ja palmusokerin tilalla perussokeria)
• Marinoidut kikherneet (ohje seuraa perässä.)
• Tofukäristys tällä ohjeella
• Violifen cheddarjuustoa raasteena (Violifen vegaanijuustoja voi ostaa Runsaudensarvesta, Ekolosta ja Vegekaupasta.)
• Linssimuhennos (ohje seuraa perässä.)
• Soijajogurttikastike paahdetuilla seesaminsiemenillä (ohje seuraa perässä.)

Suklaapikkukakkuset

• Pohjien ohje löytyy täältä.
• Suklaakuorrutteen ohje löytyy puolestaan täältä. (Hasselpähkinärouhetta näissä ei käytetty.)

Pahoittelut siitä, että reseptit ovat näin summittaisia! Kun kokkailee omasta päästään, ei silloin ihan hirveästi tule mittailtua. Ruoasta saa kuitenkin hyvää ilman tarkkoja reseptejäkin, kun käyttää hyvänmakuisia aineksia ja maustaa reippaasti:

• Maustamisessa oleellista on ruoan maisteleminen ruoanvalmistuksen aikana eli jos ruoka ei valmistusvaiheessa maistu miltää, ei se maistu siltä syömisvaiheessakaan. Mausteiden lisääminen kannattaa aloittaa varovaisesti, varsinkin jos käyttää chiliä tai muita tulisia mausteita eikä yhtään osaa arvioida, kuinka paljon mausteita kannattaa laittaa. Jos mausteet eivät maistu, niitä pitää luonnollisestikin laittaa lisää.
• Reippaan maustamisen ei tarvitse tarkoittaa reipasta chilillä läträämistä, vaan myös ei-tulisilla asioilla saa ruoasta maukasta. Tästä tekstistä löytyy monen muun jutun ohessa vähän myös vinkkejä siihen, miten ruoasta saa maukasta.

Linssimuhennos

• Kuumenna kattilassa reilusti rypsiöljyä.
• Kuullota siinä sipulikuutiot pehmeiksi. Lisää valkosipulimurskaa sekä hienonnettua tuoretta chiliä ja kuullota muutaman minuutin ajan.
• Lisää tomaattimurskaa ja saman verran vettä. Lisää mukaan myös vihreitä linssejä. Keitä, kunnes linssit ovat pehmenneet hyvin eli vähintään puoli tuntia.
• Mausta suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria.

Marinoidut kikherneet

• Valuta kikherneiden liemi pois (tai käytä se marenkeihin!)
• Sekoita joukkoon (voinmakuista Neito-) rypsiöljyä, valkosipulimurskaa, savupaprikajauhetta ja suolaa.
• Anna marinoitua vähintään tunnin ajan.

Soijajogurttikastike paahdetuilla seesaminsiemenillä

• 0,5 dl seesaminsiemeniä
• 1 prk maustamatonta soijajogurttia (oikeasti maustamatonta eli esim. Alpron Zero)
• 1 tl sinappia
• 1/4 tl suolaa
• 1/8 tl sokeria
• 1/8 tl mustapippuri
• 1 tl öljyä

1. Paahda seesaminsiemeniä kuumalla, kuivalla pannulla koko ajan sekoitellen, kunnes niistä nousee hyvä, paahtunut tuoksu. Varo, etteivät ne pala! Paahtuvat siemenet alkavat hieman poksua ja hyppiä pois paistinpannulta, mitä ei kannata säikähtää. Kaada siemenet pois kuumalta pannulta ja anna niiden jäähtyä.
2. Sekoita soijajogurtti, sinappi, suola, sokeri, mustapippuri ja öljy tasaiseksi. Lisää seesaminsiemenet vasta juuri ennen tarjoilua.