lauantai 31. elokuuta 2013

Lime-chili-maissirenkaat

Kivoja värejä rehuissa!

Tässä toisenlainen tapa tarjoilla maissia, jos pelkällä margariinilla voidellut maissit eivät tällä kertaa kiinnosta.

Lime-chili-maissirenkaat (kahdelle)
  • 2 maissintähkää (esikypsytettyjä tai tuoreita)
  • 1 tuore chili (esim. Aji cristal)
  • 1 limetti
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,25 tl sokeria
  • 2 rkl vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)
  1. Leikkaa maissit parin sentin paksuisiksi renkaiksi ja kuumenna / kypsennä ne esim. keittämällä. Itse kypsensin maissit uunissa, koska minulla sattui muista syistä olemaan uuni päällä.
  2. Kun maissit kuumenevat / kypsyvät, valmista niille kastike yhdistämällä kaikki loput ainekset kulhoon: Leikkaa chili mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Raasta hieman limetin kuorta ja purista limetin mehu. Murskaa valkosipuli. Mittaa näiden lisäksi kulhoon suola, sokeri ja margariini. Sekoita aineksia. Huomaat, että et saa limetin mehua sekoittumaan margariiniin, mutta ei hätää! 
  3. Kun maissit ovat kuumat / kypsät, sekoita ne kastikeainesten joukkoon, jolloin margariinikin sulaa. Anna maissien imeä kastiketta sisuksiinsa vähintään viisi minuuttia ennen tarjoilua.

Oikeasti ne näyttivät herkullisemmilta, mutta tässä blogissa silla ei ole niin väliä.

perjantai 23. elokuuta 2013

Vähän haastetta

Olen ollut vähän laiska vastaamaan haasteisiin, joita silloin tällöin blogimaailmassa saan. Jätän tällä(kin) kertaa jatkohaastamiset toteuttamatta, mutta vastaan parhaani mukaan saamiini kysymyksiin.

Laiskiainen riippukeinussa (jonka blogin ensimmäisen sanan luen aina vahingossa ilman ensimmäistä i-kirjainta ja josta tulee hauska mielikuva) haastoi minut tällaiseen juttuun: laiskiainen-riippukeinussa.blogspot.fi/2013/08/tartun-haasteeseen.html. Suuri kiitos haasteesta!

1. Minkä ruoan valmistat parhaiten?
Linssikeitto saattaisi olla oikea vastaus, sillä melko usein minulle esitetään avopuolison puolesta toive, että sitä valmistettaisiin yhteiseksi evääksi.

2. Mitä elintarvikkeita ottaisit mukaan yli 10 tunnin junamatkalle?
Kaksi Oatlyn pillikaakaota, Nakd-merkkisen minttusuklaaraakapatukan, sekoituksen kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä (ananasta, mangoa, inkamarjoja, taateleita, cashewpähkinöitä ja parapähkinöitä), täytettyä patonkia (margariinia, tomaattia, kurkkua, salaattia, sipulia ja paistettua kylmäsavutofua), vettä, maissinaksuja (sen varalle, että tulee matkapahoinvointia), kuivattua inkivääriä (samoin matkapahoinvoinnin varalle), vegaanisen suklaapatukan ja ehkä vielä jotain muuta, koska syöminen on tärkeä juttu.

3. Mitä ruokaa tarjoat seuraavissa juhlissasi?
Olen enemmän jälkiruokien kuin pääruokien tarjoaja, joten juhlissani keskitytään yleensä makeisiin syömisiin. Ehdottomasti ruokalistalla olisi itsetehtyä jäätelöä.

4. Oletko pettynyt jonkun maan ruokatarjontaan? Miksi?
Aikuisena en muista pettyneeni. En tosin ihan hirveästi ole maailmalla reissannutkaan. Sen sijaan tulen ikuisesti muistamaan karvaan pettymyksen, jonka koin ekaluokkalaisena matkustaessani Espanjaan isovanhempieni kanssa. Eräänä päivänä söimme kiinalaisessa ravintolassa ja oman annokseni nuudelit eivät oikein miellyttäneet. Uskottelin itselleni useamman vuoden ajan, että nuudelit oli tehty suolista, koska ne olivat niin pahoja. Muina päivinä tuon matkan aikana söin pelkkiä ranskalaisia perunoita. Suureksi salaisuudeksi jää, olivatko nuudelit oikeasti niin pahoja vai oliko minulla vain hieman rajoittunut makuaisti.

5. Miten parantaisit Suomen ravintolatarjontaa?
Jos saisin diktaattorin lailla päättää, mitä Suomen ravintoloissa tarjotaan, niin poistaisin kaikki eläintuotteet ravintoloiden ruokalistoilta. Koska tämä ajatus on ehkä hieman utopistinen, niin esitän kainon toiveen, että kaikkien Suomen ravintoloiden listoilta löytyisi edes yksi hyvä valmiiksi vegaaninen annos. Kas, vastasin näköjään väärään kysymykseen eli ravintoloiden tarjonnan parantamiseen. Jos pitäisi miettiä, miten parantaisin ravintolatarjontaa, niin toivoisin lisää sellaisia kaikenlaisia ravintoloita, joista saa hyvää vegaaniruokaa, joka maistuu kaikille.

6. Minkälainen olisi unelmiesi ravintolakokemus?
Ravintoloiden annokset ovat yleensä omaan vatsaani melko isoja. Aika mahtavaa olisi, jos pääruoka olisi mitoitettu siten, että vasta jälkiruoan jälkeen olisin sopivassa ähkyssä. (Vastauksesta voinee päätellä, että en juurikaan haaveile ravintoloissa syömisistä.)

7. Suosikki ruokajuomasi?
En yleensä juo ruoan kanssa mitään, koska en koe sen olevan hyväksi ruoansulatukselle, sillä vesi laimentaa mahahappoja. Jonkin aikaa ruoan jälkeen juon yleensä sellaista ihmeainetta kuin vesi.

8. Oletko yllättynyt joistain ruokatavoista tai -rituaaleista ulkomailla?
En muista, että olisin.

9. Oletko ruokahifistelijä?
Kyllä ja en. Rakastan yli kaiken keitettyjä perunoita margariinin kanssa, mutta rakastan yli kaiken myös sitä, että saan käyttää jänniä raaka-aineita ja jänniä keittiövempeleitä ja tehdä jänniä juttuja, joihin kuluu paljon aikaa.

10. Minkälainen olisi unelmiesi piknik?
Sellainen, että olisi lämmin, mutta jossa salaatit ja muut kylmänä syötävät ruoat pysyisivät sopivan kylmänä ja pikkukakkusten kuorrutteet kiinteinä.

11. Oletko ruoan suhteen helppo vai hankala matkailija?
Omasta mielestäni olen helppo ruokamatkailija, vaikka en suostukaan syömään toisia olentoja ja niiden eritteitä. Kun ottaa etukäteen selvää matkakohteen tarjonnasta ja nappaa matkaan Vegan Passportin, niin ruokahommista selviää hyvin.


Lihaton liikkuja puolestaan haastoi minut näin: lihatonliikkuja.blogspot.fi/2013/06/haaste-ykstoist-ykstoist-x2.html. Isot kiitokset myös Lihattomalle liikkujalle!

Tässä ensin yksitoista satunnaista faktaa minusta:

1. Keksin jonkin aikaa sitten kokeilla jostain kuulemaan vinkkiä hedelmien etikkakäsittelystä. Kun hedelmät liottaa etikkavedessä, huuhtelee ja kuivaa, ne säilyvät huomattavasti pidempään homeetta kuin etikalla käsittelemättömät hedelmät. Ihan mahtava vinkki! Jos ostan kerralla ison läjän sitruunoita, joita en aio syödä kaikkia heti, niin tällä niksillä saan ne säilymään jopa viikkoja.

2. Olen äärimmäisen sotkuinen ihminen ja se ärsyttää minua joka päivä.

3. En usko, että voisin elää ilman huulirasvaa. Huulirasvojen top kolmoseni on seuraava:
  1. Hurraw! minttuhuulirasva
  2. Yaoh viherminttuhuulirasva
  3. Crazy Rumors minttusuklaahuulirasva.

4. Minun tekisi mieleni hehkuttaa tähän väliin kuukuppia, mutta koska tämä on ruokablogi, niin kehotan vain kaikkia siitä mitään tietämättömiä kuukautissuojaa tarvitsevia henkilöitä googlaamaan sen ja harkitsemaan sen ottamista käyttöön. Et tule katumaan!

5. Osaan soittaa jonkin verran kitaraa ja pianoa ja nokkahuilua. Näistä viimeistä tosin soittelen ehkä kerran kymmenessä vuodessa.

6. How I Met Your Mother on yksi parhaista tv-sarjoista ikinä. Tedin tyttöystävistä Victoria on suosikkini.

7. Sain kolmannella luokalla joululahjaksi Nintendon, joten tietysti samana iltana opettelimme isosiskoni kanssa pelaamaan Super Mario Bros -peliä. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että ristiohjainta ei tarvitse näpyttää, vaan Mario liikkuu helpommin eteenpäin, kun nappia pitää pohjassa. En muista, pääsinkö tuona ensimmäisenä iltana pelin ensimmäistä kenttää vielä läpi vai en. Siskoni pääsi ja olin siitä salaisesti aika kateellinen. Vannon edelleen Nintendon nimeen ja pelaan erityisesti Nintendo DS:llä. Zelda-, Ace Attorney ja Professor Layton -pelit ovat suosikkejani.

8. Olen aika huono viherpeukalo, ja siksi olenkin hämmästynyt siitä, että yli vuosi sitten hankkimistani viherkasveista suurin osa on edelleen elossa. Tästä huolimatta haaveilen asunnosta, jossa olisi edes parveke, jossa voisi edes yrittää kasvattaa joitakin vihanneksia.

9. Olen 158 senttimetriä pitkä.

10. Minulla on aina ollut pitkät hiukset. Kymmenen vuotta sitten minulla oli rastat, mutta muutoin en ole käsitellyt hiuksiani väreillä tai permanenttiaineilla.

11. Viimeisin kirja, jonka olen lukenut, on Koko – Puhuva gorilla.



Ja tässä vastaukset kysymyksiin:

1. Mikä kulkuneuvo kuvaa sinua parhaiten?
Ehkä jalat. Niillä pääsee tasaisesti eteenpäin ilman meteliä, eikä töyssytkään haittaa.

2. Miten palkitset/hemmottelet itseäsi?
Isoista toteutuneista jutuista palkitsen itseäni esimerkiksi ostamalla jonkin kalliin jutun, jonka ostamiseksi tarvitsee jonkin hyvän syyn. Esimerkiksi viime vuoden Vegfest-tapahtuman jälkeen ostin itselleni palkinnoksi järjestelmäkameran.

3. Mitä (elin)tarvikkeita jääkaapistasi löytyy aina?
Tummansinistä Keiju-margariinia, cashewpähkinöitä, kauramaitoa ja tomaattia.

4. Minkä kirjan soisit kaikkien lukevan?
Tämä on enemmän suositus kuin pakollinen luettava, mutta Isaac Bashevis Singerin Orja on todella vaikuttava teos, jossa käsitellään hienosti eläinoikeusasioita ilman, että kirjan varsinaisena pointtina on olla eläinoikeuskirja.

5. Mikä biisi saa sinut hyvälle tuulelle?
Hansonin Mmmbop.

6. Jos olisit supersankari, mikä olisi erikoiskykysi?
Lentäminen voisi olla kivaa.

7. Mitkä ovat viisi (5) tärkeintä esinettä arjessasi?
Puhelin, kamera, tietokone, huulirasva ja tehosekoitin.

8. Mistä ominaisuudestasi/taidostasi olet ylpeä?
Olen ihan tyytyväinen leipomistaitoihini sekä siihen, että osaan säilyttää toisten ihmisten salaisuuksia.

9. Paras aika vuorokaudesta?
Yö. Tai aamu, jos on herännyt vapaaehtoisesti eikä yhtään väsytä.

10. Mitä tavoitteita olet asettanut itsellesi?
Olisi kiva oppia ottamaan parempia valokuvia, soittamaan paremmin kitaraa ja laittamaan hiukset aina uusilla kivoilla tavoilla eikä vain hätäisesti ponnarille. Minulla ei siis ole näköpiirissä mitään kovin erityisiä ja ihmeellisiä tavoitteita.

11. Miten aiot saavuttaa tavoitteesi?
Lukemalla kameran käyttöohjetta, tarkkailemalla omia kuvia ja ehkä myös lukemalla asiasta jotain netistä; soittamalla kitaraa ja vähän miettimällä, miten sen voisi tehdä toisin; katsomalla YouTubesta hiustenlaittovideoita.

maanantai 5. elokuuta 2013

Makaronilaatikko

Koska tämä makaronilaatikko ei itsessään ole mitään kasvisten juhlaa,
niin syö se ihmeessä ison salaatin kera, sillä pelkillä proteiineilla ei elä!

Vegaaninen makaronilaatikko ei varsinaisesti kaipaa munamaidonvastinetta, sillä esimerkiksi kaurakerma ajaa saman mehevöittämisasian oikein hyvin. Jos nyt kuitenkin haluat tehdä makaronilaatikostasi munamaitoisan näköistä, sopii pehmeä eli silken tofu todella hyvin tähän tarkoitukseen.

Tämä makaronilaatikko on todella perusmakaronilaatikkoa ilman yhtään mitään ihmeellisyyksiä tai lisämakuja. Voit siis aivan vapaasti käyttää mielikuvitustasi ja lisätä mausteita tai vaikka kasviksia makaronilaatikon sekaan ennen sen paistamista.

Makaronilaatikko (4:lle)
  • 5 dl makaronia (+ vettä ja suolaa keittämiseen)
Soijarouheseos
  • 2 dl soijarouhetta (+ n. 1 dl vettä turvottamiseen)
  • 1 rkl öljyä
  • 1 sipuli kuutioituna
  • 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
  • 1 rkl soijakastiketta
Tofumaito eli munaton ja maidoton munamaito
  • 300 g (1 pkt) pehmeää eli silken tofua
  • 2 dl vettä
  • 0,5 dl öljyä
  • 0,5 dl oluthiivahiutaleita
  • 0,25 tl valkopippurijauhetta
  • 2 tl kasvisliemijauhetta
  • 0,5 tl kuivattua timjamia
  • 0,25 tl vastaraastettua (tai jauhettua) muskottipähkinää
Pinnalle
  • 1 dl korppujauhoja
  • 1 rkl öljyä
  1. Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan.
  2. Yhdistä soijarouhe ja vesi. (Veden määrä riippuu käyttämäsi soijarouheen laadusta.)
  3. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulia ja valkosipulia siinä noin minuutin ajan. Lisää turvotettu soijarouhe ja paista muutamia minuutteja. Sekoita paistamisen loppuvaiheessa soijarouheen ja sipulin sekaan soijakastike.
  4. Yhdistä tofumaidon ainekset ja soseuta ne esim. sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos sinulla ei ole sauvasekoitinta tai tehosekoitinta, soseuta tofu ensin yksikseen esim. sähkövatkaimella tai suttunuijalla mahdollisimman sileäksi ja sekoita muut aineet vasta sitten sen kanssa.
  5. Sekoita makaronit ja soijarouhe-sipuliseos ja levitä tasaiseksi kerrokseksi vuokaan. Kaada tofumaito vuokaan ja varmista, että se sekoittuu kaikkien ainesten kanssa.
  6. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja pirskota korppujauhon päälle öljyä.
  7. Paista makaronilaatikkoa 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna valmiin makaronilaatikon vetäytyä vuoassaan noin kymmenen minuuttia ennen tarjoilua.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Marinoidut kikherneet


Tuli nälkä ja kaivelin kaapeista ainekset tällaisiin nameihin. Luottomarinadini pavuille sisältää öljyä, omenaviinietikkaa ja tomaattipyrettä, mutta koska viimeinen noista oli loppu, käytin sen tilalla punaista pestoa. Koska rakastan yli kaiken valkosipulia ja oluthiivahiutaleita, laitoin myös niitä papujen sekaan.

Marinoidut kikherneet
  • 1 prk (n. 2 dl) keitettyjä kikherneitä
  • 1 rkl vegaanista punaista pestoa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • 1 valkosipulinkynsi murskattuna
  • 0,5 dl oluthiivahiutaleita
  • (maun mukaan suolaa, mustapippuria ja yrttejä, jos siltä tuntuu)
  1. Huuhtele ja valuta kikherneet.
  2. Sekoita kaikki ainekset.
  3. Tarjoile muiden herkkuruokien kanssa tai syö sellaisenaan iltapalaksi.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Oluthiivalla buustattu margariini


Kuulin vinkin tähän herkkuun eräältä työpaikkani asiakkaalta, ja tänään sitten teki mieli kokeilla. Nam!

Oluthiivalla buustattu margariini
  • 2 osaa margariinia (esim. tummansininen Keiju)
  • 1 osa oluthiivahiutaleita
  1. Sekoita aineet yhteen esim. haarukalla.
  2. Tarjoile paahtoleivän levitteenä.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Sipuli-vesikastike


Ehkä paras juttu uusien perunoiden kanssa syötäväksi on sipuli-vesikastike, nimestään huolimatta. Perunoiden ja kastikkeen kaverina söin tänään Topasin grillipihvejä sekä porkkana- ja naurisraastetta. Tykkäsin kaikesta, paitsi grillipihvin punainen kastike oli mielestäni väärällä tavalla pistävän makuista.

Sipuli-vesikastike (n. 2 dl)
  • 2 dl sipulia silputtuna tai renkaina
  • 2 rkl vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)
  • 1 dl vettä
  • 0,5 tl suolaa
  1. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna.
  2. Anna kiehua pienellä lämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmentyneet, n. 5 minuuttia.
  3. Tarjoile heti uusien perunoiden kanssa.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kikherne-tofu-margariinilevite eli munavoi ilman munia ja voita


Tykkäsin ennen vanhaan munavoista karjalanpiirakoiden kanssa, mutta vegaaniksi ryhdyttyäni jäi kyseinen juttu sattuneesta syystä kokonaan syömättä, KUNNES joku jossain (esim. Vegaanisessa versiossa) keksi, että yhdistämällä kikherneitä, tofua, margariinia ja mustaa suolaa, syntyy samannäköinen ja melko paljon myös samanmakuinen juttu.

Kikherne-tofu-margariinilevite (n. 5 dl)
  • 1 prk/tlk kikherneitä
  • 1 pkt maustamatonta tai hampputofua
  • maun mukaan yrttejä, kuten tilliä, persiljaa tai ruohosipulia
  • maun mukaan mustaa suolaa tai suolaa
  • 100 g vegaanista margariinia (kuten sininen Keiju)
  1. Valuta ja huuhdo kikherneet. Murskaa niitä haarukalla hieman pienemmiksi.
  2. Valuta myös tofu ja murskaa se haarukalla tai käsin.
  3. Yhdistä kaikki ainekset.
Musta suola eli kala namak on rikkipitoinen suola, jossa on kananmunamainen tuoksu ja maku. Sitä voi ostaa etnisistä kaupoista, Jalokivigalleriasta ja käsittääkseni nykyisin/piakkoin myös Ekolosta. Sillä on hieman taipumusta haihtua, joten jos haluat oikein munaisan maku- ja tuoksuelämyksen, kannattaa mustasuola lisätä levitteen sekaan vasta juuri ennen tarjoilua.

Ja koska joku kuitenkin jossain miettii, että onko vegaanien pakko syödä juttuja, jotka näyttävät ja maistuvat samalta kuin originaalit eläinten kehoista ja eritteistä tehdyt jutut, niin tässä muutama vastaus:
  • Ei ole pakko! Ne vegaanit, jotka eivät halua sellaisia syödä, osaavat kyllä jättää ne syömättä.
  • Jos on olemassa eläinystävällinen tapa tehdä jokin ruoka tai leivonnainen, niin miksi se pitäisi kuitenkin jättää tekemättä, vain siksi että joku toinen on aikaisemmin tehnyt saman asian eläinperäisistä aineksista?
  • Samalla tavalla kuin sekasyöjät kaipaavat ruokaansa erilaisia makuja, suutuntumia ja rakenteita, kaipaavat samaa myös kasvissyöjät. Usein kuultu kehotus syödä pelkkiä kasviksia (eli käytännössä juureksia, vihanneksia ja hedelmiä), on sekä kulinaristisesti ajateltuna tylsää, että ravitsemuksellisesti ajateltuna jopa vaarallista. Kasvissyöjän lautaselle kuuluvat mainittujen raaka-aineiden lisäksi muun muassa kaikenlaiset viljat, palkokasvit, pähkinät, siemenet sekä tietysti näistä kaikista valmistetut jatkojalosteet.
Puhun nyt vain omasta puolestani, mutta uskon, että moni muukin vegaani on asiasta samaa mieltä kanssani. Kun syön seitanpihviä, soijajuustoa, kaurajogurttia tai riisijäätelöä, en kaihoisasti muistele niitä aikoja, kun sain syödä näiden tuotteiden "oikeita ja aitoja" eli eläinperäisiä versioita. Kaikki korvikkeiksi mielletyt asiat ovat minulle ihan oikeaa ruokaa, eivät korvikkeita.

Olen itse jättänyt eläinperäisten asioiden syömisen sen verran nuorena, että olen käytännössä opetellut tekemään ruokaa vain kasviperäisistä aineksista. Paistaessani siis seitanpihviä, en vertaa tilannetta lihan paistamiseen, koska en ole lihaa juuri koskaan paistanut. Tuossa tilanteessa paistan seitania, vaikka se voikin olla hankalasti käsitettävä juttu henkilölle, jonka kokemusmaailmaan seitaninpaistaminen kuuluu yhtä vähän kuin minun maailmaani lihanpaistaminen.